GROTESKIT JA UUSGROTESKIT

Groteskien ja uusgroteskien ryhmään kuuluvat muiden muassa 1800- ja 1900-luvun vaihteen groteskit kuten Akzidenz Grotesk (suunnittelijaa ei tiedetä), Franklin Gothic (Morris Fuller Benton), sekä uusgroteskit Helvetica (Max Miedinger ja Edouard Hoffman) ja Univers (Adrian Frutiger). Joissakin lähteissä Univers luokitellaan humanistiseksi groteskiksi avoimien muotojensa perusteella.

Arial (Robin Nicholas ja Patricia Sounders, 1982) on riistänyt Helveticalta maailman käytetyimmän groteskin aseman. Monet typografit luokittelevat Arialin huonoksi Helvetica-kopioksi, joka on noussut asemaansa Microsoftin ansiosta. Sitä on ensisilmäyksellä vaikea erottaa Helveticasta mutta se on muodoiltaan avoimempi ja siten erittäin käyttökelpoinen webfontti.

Käyttöympäristöt

Groteskit ja uusgroteskit on luotu alunperin informaatiografiikkaa ja mainontaa varten. Ne soveltuvat lyhyisiin teksteihin, otsikoihin ja tilanteisiin joissa pitää luoda monitasoinen typografinen hierarkia. Hierarkian luomisessa auttaa se, että groteskeista löytyvät suurimmat kirjainperheet.

Groteskeja käytetään myös pitkissä tekstimassoissa mutta niiden tasavahvuus, tummuus ja kirjainten samankaltaisuus tekevät lukukokemuksesta helposti raskaan. Suuri x-korkeus vaatii ison rivivälin, jolloin teksti vie paljon tilaa.

Groteskit ja uusgroteskit ovat hyvässä mielessä persoonattomia kirjaimia. Niiden on tarkoitus välittää sisältämänsä viesti ilman että ne ulkomuodollaan lisäävät siihen tarpeettomia merkityksiä. Niissä on samanlaista ajattomuutta kuin renessanssiantiikvoissa ja siksi ne säilyttävät suosionsa aikakaudesta toiseen.