HUMANISTISET GROTESKIT

Jos jotakin groteskia tekstityyppiä haluaa käyttää pitkien artikkeleiden tai vaikkapa romaanin latomiseen, kannattaa hakeutua humanististen groteskien pariin. Vaihtelevat linjojen paksuudet, osittainen päätteellisyys ja kirjainten heterogeenisuus tekevät useista humanistisista groteskeista käyttökelpoisia leipätekstitarkoituksiinkin. Humanistiset groteskit nimensä mukaisesti ovat perusmuodoiltaan renessanssiantiikvojen kaltaisia ja usein niihin kuuluu aito kursiivileikkaus ja gemenanumerot.

Kuuluisia tähän groteskiluokkaan kuuluvia kirjaimia ovat Gill Sans (Eric Gill, 1928), Optima (Hermann Zapf, 1958) ja Frutiger (Adrian Frutiger, 1975). Näistä Optima on niin lähellä renessanssiantiikvaa että se toisinaan luokitellaan päätteettömäksi antiikvaksi. Frutiger taas on syntynyt lentokentän opastetekstityypiksi eikä eroa niin selkeästi uusgroteskeista kuin Optima tai Gill Sans.

Superperheissä on sekä groteskeja että antiikvoja

Superperheisiin kuuluvat päätteettömät leikkaukset ovat yleensä humanistisia groteskeja. Rotis Sans (Otl Aicher, 1988), FF Scala Sans (Martin Major, 1993) ja Thesis-perheen TheSans (Lucas de Groot, 1994–1999) toimivat yksinäänkin mutta tarvittaessa ne sopivat käytettäviksi yhdessä päätteellisten perheenjäsentensä kanssa.