GOOTTILAISET KIRJAIMET

Tämä sivusto käsittelee fontteja ja niiden luokittelua. Fontti-sana tulee ranskan kielen sanasta fondre, joka tarkoittaa valaa tai valmistaa. Fontit eli tekstityypit ovat syntyneet Johannes Gutenbergin painoteknisten innovaatioiden jälkeen. Gutenbergin kohopainotekniikan tärkein osa oli metodi, jolla irtokirjaimet valettiin nopeasti ja edullisesti. Ensimmäiset kirjaintyypit jäljittelivät tuolloin käsin kirjoitettuja tyyppikirjaimia. Ensimmäisen kirjainleikkauksen muotoili oletettavasti Johannes Gutenberg.

Nykyisin goottilaisia tekstityyppejä ei enää käytetä leipätekstin latomiseen muuten kuin erityistapauksissa. Niiden uuskäyttöön törmää useimmin historiallisissa viittauksissa sekä tatuoinneissa.

Tekstuura

1400-luvun puolivälin Mainzissa (Gutenbergin kotikaupungissa) kirjoitettiin goottilaisella kirjoitustyylillä nimeltä tekstuura. Tämän vuoksi Gutenbergin 42-rivisen raamatun tekstityyppi on tekstuuraa. Tekstuura oli tuolloin käytössä nykyisen Saksan alueella sekä Englannissa.

Rotunda

Pohjois-Italiassa ja Espanjassa gotiikan aikana käytetty aakkosto on nimeltään rotunda. Se on tekstuuraa leveämpi ja pyöreämuotoisempi ja siten nykylukijan silmään luettavampi kuin tekstuura. Gotiikka ja sitä myötä rotunda hylättiin tyylisuuntana etelä-Euroopassa nopeammin kuin pohjoisempana.

Bastarda eli schwabacher

Joillakin keski-Euroopan alueilla kirjoitustyyli oli tekstuuraa kevyempi bastarda ja vähitellen bastarda syrjäyttikin tekstuuran. Bastarda asettuu ulkomuodoltaan tekstuuran ja rotundan välimaastoon.

Fraktuura

Keski-Euroopassa muualla kuin saksankielisillä alueilla siirryttiin viimeistään 1500-luvulla renessanssiantiikvan käyttöön. Germaanit kehittivät kuitenkin bastardasta 1600-luvun aikana jyhkeän fraktuuran. Suomessa fraktuuraa käytettiin 1920-luvulle asti suomen kielen latomiseen (ruotsi ladottiin antiikvalla). Saksassa kansallissosialistit jatkoivat fraktuuran käyttöä maailmansa loppuun saakka, mikä asettaa oman painolastinsa fraktuuran nykykäytölle.