RENESSANSSIANTIIKVAT

Renessanssiantiikvat toimivat yleensä mainiosti painetun median leipätekstissä: ne ovat vähän tilaa vieviä, ilmavia ja luettavuudeltaan erinomaisia. Sähköisessä ympäristössä niiden matala x-korkeus ja pienet sisämuodot ovat usein ongelma. Renessanssiantiikvoiden akseli on voimakkaasti vasemmalle kallellaan. Renessanssiantiikvat jaetaan kolmeen alaluokkaan.

Humanistiset antiikvat

Varhaisen kirjapainoteollisuuden painopiste siirtyi Mainzista pohjois-Italiaan jo 1400-luvun loppupuolella. Mainzissa oppinsa saanut ranskalainen Nicolas Jenson perusti kirjapainon Venetsiaan 1470-luvulla ja hänelle annetaan kunnia ensimmäisen antiikvapainokirjaimen leikkaamisesta. Bruce Rogersin Centaur, Fredrick Goudyn Berkeley Oldstyle ja Robert Slimbachin Adobe Jenson pohjaavat Nicolas Jensonin leikkauksiin.

Garaldet

Garalde-nimitys tulee kahdesta typografian historian jättiläisestä, Claude Garamondista ja Aldus Manutiuksesta. Aldus Manutiuksen kirjapaino sijaitsi Venetsiassa ja sitä pidetään aikansa merkittävimpänä kirjapainona. Manutiuksen painossa antiikvakirjainten leikkauksesta vastasi Francesco Griffo ja hänen työnsä toimi Claude Garamondin innoittajana.

Jos typografian historiasta pitää muistaa yksi nimi, se olkoon Claude Garamond. Garamond työskenteli Pariisissa itsenäisenä kirjainleikkaajana. Garamond suunnitteli kirjaimia lukuisille julkaisijatahoille ja vähitellen hänen leikkauksensa syrjäyttivät Griffon työt. Garamond ei kuitenkaan vaurastunut työnsä tuloksena. Claude Garamondin leski joutui myymään patriisit ja matriisit, mikä edesauttoi Garamondin leikkausten leviämistä entisestään. Nykyisin kirjainkirjastoista löytyy suuri kirjo erilaisia Garamond-leikkauksia, joista osalla ei edes ole mitään yhteyttä alkuperäisiin kirjaimiin.

Stanley Morisonin Bembo perustuu Francesco Griffon 1495 Aldus Manutiukselle muotoilemaan kirjasimeen. Adobe Garamond on taas Claude Garamondin leikkauksiin perustuva Robert Slimbachin muotoilema kirjainperhe. Garalde-antiikvoja on toki runsain mitoin muitakin, esimerkiksi Goudy, Minion, Palatino ja Sabon.

Alankomaalaiset antiikvat

Erilaiset kansalliset sensuurimääräykset vaikeuttivat kirjapainotoimintaa Italiassa, Saksassa ja Ranskassa 1500- ja 1600-luvuilla. Jo tuolloin Alankomaat olivat tunnettuja liberaaliudestaan ja sikäläinen kirjapainoala kukoisti. Alankomaalaiset kirjainleikkaukset luetaan renessanssiantiikvoihin vaikka niissä onkin jo barokkimaisia piirteitä.

Yksi maailman eniten käytetyistä kirjaintyypeistä on Times New Roman. Sen suunnittelija Stanley Morison haki innoituksen alankomaalaisten antiikvojen muotokielestä.

Garamond-nimi ei ole tae sille, että kirjain pohjautuu Garamondin alkuperäisiin leikkauksiin. Adobe Garamond (Robert Slimbach, 1989) on esikuvalleen varsin uskollinen. (Sitaatti: "A Wizard of Earthsea", Ursula K. Le Guin 1968)