Kohtaamme kirjaimia jatkuvasti. Luemme asioita huomaamattamme. Kirjaimet ovat meille niin tuttuja symboleita, että niiden välittämä informaatio sujahtaa tajuntaamme ilman, että mietimme tekstin visuaalista muotoa lainkaan. Jos satunnainen lukija jää tutkimaan tekstiä sen ulkoasun vuoksi, johtuu se yleensä siitä, että ulkoasussa on jotakin pielessä: kummallinen tai kontekstiin sopimaton tekstityyppivalinta, tai sitten teksti on ladottu luettavuuden kannalta huonosti.
Tekstin muotoilijoille annetaan usein ohjeeksi ajatella viinilasia. Hyvä viinilasi tuo sisältämänsä viinin esille ja nautittavaksi parhaalla mahdollisella tavalla. Viinilasi itsessään ei koreile yllättävillä muodoilla tai kruusauksilla. Erityyppisille viineille tarvitaan kuitenkin erilaiset lasit, jotka korostavat sisältämänsä viinin erityispiirteitä. Erityyppiset tekstisisällöt tarvitsevat yhtä lailla erilaisia kuoria, tekstityyppejä.
Tekstiä tuotetaan ja muotoillaan erilaisiin ympäristöihin. Romaanien tulee olla helppoja lukea. Lentokenttäympäristössä opastinkylttien pitää olla mahdollisimman selkeitä, jotta ihmiset eivät eksyisi. Sanomalehdissä on monentasoista hierarkiaa, jonka pitää näkyä: pääotsikot, väliotsikot, artikkelit sekä kainalotekstit. Mikään yksittäinen tekstityyppi (tai kirjainperhe) ei sovellu kaikkiin tarpeisiin.
Erilaisia tekstityyppejä on tarjolla kymmeniä ellei satoja tuhansia ja lisää tulee koko ajan. Ei siis ole mahdollista oppia tuntemaan niitä kaikkia ulkomuodon perusteella. Paljon hyödyllisempää on oppia luokittelemaan tekstityyppi johonkin kirjaintyyliin kuuluvaksi. Kirjaintyyli antaa osviittaa siitä, millaiseen käyttöön tekstityyppi soveltuu.