Antiikvakirjoitustyyli syntyi renessanssiajan Italiassa 1400-luvun alussa. Kirjoitustyyli on karkeasti yksinkertaistettuna yhdistelmä, jossa käytetään antiikin Rooman capitalis monumentalis -kirjaimia suuraakkosina ja Kaarle Suuren kehityttämää karolingista minuskelia pienaakkosina.
Antiikvoille ominainen kaksivahvuisuus periytyy tasaterällä tehdystä kalligrafiasta: kun terää pidetään kirjaimen piirtämisen ajan samassa kulmassa, kirjaimeen syntyy ohuempia ja vahvempia viivoja sekä terän kulmasta riippuen tietty akselikallistus. Tämä akseli on selvimmin nähtävissä kun piirtää linjan o-kirjaimen kapeimmasta kohdasta kapeimpaan. Antiikvat tunnetaan myös nimellä päätteelliset kirjaimet. Kirjainpylväiden päissä on päätteet, jotka periytyvät kiveen hakatusta capitalis monumentaliksesta: kirjainpylvään pää siistittiin lyömällä siihen taltalla vaakasuora isku.
Antiikvakirjaintyypit ovat perinteisesti olleet ensisijainen valinta, kun ladotaan pitkiä tekstimassoja. Painettuun mediaan sopiva kirjaintyyppi ei välttämättä kuitenkaan toimi digitaalisessa ympäristössä. Viime vuosina onkin kehitetty runsaasti harvaresoluutioalustoille sopivia x-korkeudeltaan suuria ja sisämuodoiltaan avoimia antiikvoja.