Red Hat 9.0:n asentaminen

Johdanto

Red Hat linux on jaettu kolmelle rompulle. Jos paketissasi on enemmän levyjä,loput sisältävät dokumentaation sekä lähdekoodit. Joka tapauksessa yksinkertaisimmassa tapauksessa varmistetaan, että kone osaa bootata romppuasemalta, laitetaan romppu koneeseen ja käynnistetään kone siltä.

Jos kone ei osaa käynnistyä romppuasemalta, tarvitaan käynnistyslevyke. Käynnistyslevykkeen voi tehdä levyltä löytyvästä /images-hakemistosta löytyvästä bootdisk.img-tiedostosta mukana seuraavalla rawrite-ohjelmalla. Tämä on DOS-ohjelma ja löytyy DOSUTILS-hakemistosta. Huomaa, että tarvitset siis koneen, jossa onjoko DOS- tai Windows-käyttöjärjestelmä.

Levykkeen teko tapahtuu näin:

c:\> X:
x:\> cd dosutils
X:\DOSUTILS> rawrite \images\bootdisk.img a:

Taulukossa X: on romppuaseman levyasematunnus.

Jos haluat asentaa Red Hatin suoraan verkosta joko joltain HTTP- tai FTP-palvelimelta tai paikalliselta verkkolevyltä NFS-asennuksena, tarvitset aina käynnistyslevykeen. Käynnistyslevykkeen lisäksi tarvitset toisen levykkeen verkkokortin ajureita varten, tällöin levykkeen image on nimeltään drvnet.img. Tee siis näistä kahdesta (yo. bootdisk.img sekä drvnet.img) oma levykkeensä. Jos valitset ensimmäisen levyn valikosta asennustavaksi jonkun tässä kappaleessa mainitun, asennusohjelma pyytää tätä toista levyä verkkoajureiden lataamiseksi.

Huom! Fedora Core 2:n asennuksen käynnistäminen ei enää onnistu korpuilta, vaan pitää tehdä käynnistysromppu! Jos et omista asennusromppuja, rompun voi polttaa netistä löytyvästä iso-tiedostosta. ftp://ftp.funet.fi/pub/mirrors/ftp.redhat.com/pub/fedora/linux/core/2/i386/os/ on yksi tällainen paikka, josta sen löytää. Käynnistysrompun voit tehdä kopioimalla ym. polun hakemistosta images tiedoston boot.iso itsellesi ja tekemällä siitä sopivalla ohjelmalla (Nero, Easy CD Creator, K3b,...) käynnistysrompun. Mainittakoon vielä, että Fedora Core 1:n pystyy myös asentamaan tekemällä kaksi käynnistyslevykettä. Toinen on käynnistyslevyke ja toisella ovat verkkokortin ajurit.

Graafinen vaiko tekstiasennus?

Käynnistettäessä kone asennusmedialta, menee asennusohjelma automaattisesti graafiseen asennusohjelmaan, jos vain koneen resurssit riittävät tilan käynnistämiseen. Kumpikin tila tekee samat asiat, joten periaatteessa sillä ei ole väliä, kumpaa käyttää.

Joissakin tapauksissa saattaa käydä niin, ettei asennusohjelma tunnista asennusvaiheessa graafista tilaa oikein, jolloin on pakko pakottaa asennusohjelma tekstitilaan. Se tapahtuukomennolla

Komento annetaan alkuvalikossa, joka saadaan näkyviin, kun asennusohjelma aloitetaan.

Tekstitilassa asennusvalikot muodostetaan tekstielementeistä, kuten yllä olevasta kuvasta nähdään.

Asennuskielen valinta

Tervetulo-ruudun jälkeen kysellään asennuskieli.

Valinnoista voi valita haluamansa. Suomea ei ole enää mukana ja toisaalta kysymys on puhtaasti vain asennuksen aikana käytettävästä kielestä. Myöhemmin on mahdollista valita suomi itse Red Hatissa käytön aikana käytettäväksi kieleksi. Tosin käännökset ovat vielä hieman kapulakieltä.

Näppäimistön valinta

Kielen jälkeen valitaan näppäimistön "kieli". Nykyinen suomalainen näppäimistö on "Finnish latin1", ei pelkkä "finnish", sillä se aiheuttaa aalto- ja hakasulkujen muuttumisen "ääkkösiksi", eli kyseessä on jonkinlainen 7-bittisen ASCII-koodin laajennusta käyttävä näppäimistö.

Hiiren valinta

Hiiri valitaan seuraavassa näytössä:

"Emulate 3 buttons"-nappulalla saadaan kaksinappulainen hiiri leikkimään kolmenappulaistahiirtä siten, että molemmat nappulat yhtä aikaa pohjaan painaen saadaan aikaiseksikolmenappulaisen hiiren keskimmäisen nappulan painallusta vastaava toiminto.

Jos hiiresi on ns. rullahiiri, kannattaa hakea valikosta "Microsoft Intellimouse"-ajuri, sillä sen avulla hiiren rulla toimii samantien eikä tarvita mitään erillistä asetustiedostojen muokkausta yms. Saattaa tosin olla, että jotkut ohjelmat vaativat siitä huolimatta viilauksia, mutta ne ovat nykyisin vähemmistössä. (Jostain syystä asennusohjelma ja Red Hatin oma ohje kehottaa tässä käyttämään "Generic" -ajuria, mutta sillä ei kokemusteni mukaan rulla toimi heti.)

Kannettavan PC:n kosketuslevyhiiri toimii valinnalla "ALPS Glide Point".

Asennus vai päivitys?

Jos levyllä on jo linux-käyttis, kysytään, haluaako asentaja päivittää olemassaolevan linuxin vaiko asentaa uuden ihan puhtaalta pöydältä.

Rasti ruutuun "select packages to upgrade", niin voidaan valita paketit, jotka otetaanmukaan päivitykseen. Tätä kautta voi myös lisätä aiempaan asennukseen kuulumattomiapaketteja.

Asennustapa

Tässä ruudussa kysellään, miten asennetaan:

1. Personal Desktop-valinta tekee kotikäyttäjälle sopivan asennuksen. Asennusohjelma valitsee asennettavat ohjelmat sen mukaan, mitä se katsoo käyttäjän tarvitsevan. Luonnollisesti varmaankin mukana olevat toimisto-ohjelmat sekä internetin käytössä tarvittavat ohjelmat, kuten selain ja sähköposti.
2. Workstation: Työasema-asennus höystettynä kehitys- ja ylläpitotyökaluilla.
3. Server: Palvelinasennus, joka asentaa joukon palvelinohjelmistoja
4. Custom: Saat itse valita, mitä asennetaan. Tämä asennusohje seuraa tästä eteenpäin tätä valintaa.

Levyn osiointi

Ennenkuin levylle voidaan asentaa mitään, se tulee osioida. Jos levylläsi on joku Windows-asennus ennestään, pitää sinulla olla nyt tyhjä osio (tai sellainen osio, jonka datan saa hävittää), ennenkuin voit asentaa Linuxin. Tyhjä tila osion lopulla ei riitä, sillä sinne ei ole mahdollista Linuxia asentaa.

Joka tapauksessa on valittavana kaksi vaihtoehtoa, joko automaattinen osiointi tai manuaalinen osiointi.

Automaattinen osiointi

Tässä on kolme vaihtoehtoa:

1. Poistetaan kaikki linux-osiot. Tällöin säästetään muut osiot ja näin ollen kaikki muut käyttöjärjestelmät jäävät olemaan levylle.
2. Poistetaan kaikki osiot. Käytä tätä vai silloin, kun varmuudella tiedät, ettei levyllä ole mitään tarpeellista, sillä tämän jälkeen kaikki vanha data on kadonnut bittiavaruuteen!
3. Ei poisteta mitään, vaan käytetään olemassa oleva tyhjä tila. Tyhjä tila tarkoittaa tässä osioimatonta tilaa. Ohjelma ei osaa järjestää osioitua tilaa uudelleen ja käyttää osioilla olevaa tyhjää tilaa. Tämä asennus luo siis uuden Linux-version olemassaolevan rinnalle.

Automaattisessa osioinnissa se, mitä osioita tehdään levylle, riippuu aiemmin päätetystä asennusmuodosta. Joka tapauksessa voi valita review-vaihtoehdon, jolloin näkee, mitä ollaan tekemässä ja voi Disk Druid-ohjelman avulla muuttaa valintaa.

Itse tehty osiointi

Red Hatin mukana tulee kätevä osiointiohjelma Disk Druid. Se on graafinen (toimii myös tekstitilassa "tekstigrafiikalla") ja havainnollinen osiointiohjelma. Luonnollisesti osaava käyttäjä saa käyttää asiaan myös fdisk-ohjelmaakin. Tässä selitetään Disk Druidin käyttö.

Osio lisätään New-nappulalla. Se antaa seuraavanlaisen valikon:

Tässä ruudussa suoritetaan sitten osion lisääminen. Tarkemmin osioinnista puhutaan kappaleessa Pohdintaa osioinnista.

Joka tapauksessa levylle tarvitaan ainakin kaksi levyosiota, virtuaalimuistiosio, eli swap sekä juuriosio, eli /. Virtuaalimuistiosion kooksi nyrkkisääntönä on pidetty sitä, että se on kaksi kertaa keskusmuistin koko. Tietenkin aina voi miettiä, riittäisikö 512 Mt:n tai gigatavun keskusmuistilla varustetulle koneelle pienempikin virtuaalmuisti, minusta riittää. Toisaalta taas pienellä keskusmuistilla varustetulle koneelle voisi enempikin olla tarpeeksi.

Mount Point-kohdassa valitaan osio. Kaikkien muiden osioiden tyypiksi käy ext3, paitsi swap, jolla on oma tyyppinsä.

Allowable drives-kohdasta valitaan levy, jolle osio halutaan tehdä.

Size-kohtaan kirjoitetaan osion koko. Sen alla on erilaisia optioita sille, miten koko tulkitaan. Ensimmäinen tarkoittaa juuri sitä kokoa, mikä on itse määritetty, alimmainen taas täyttää koko loppu levyn. Näiden välissä sitten on vaihtehto, jossa annetaan maksimi sille, miten paljon levyä saa käyttää. Jos levyä ei ole tarpeeksi, täytetään siihen asti kuin sitä on.

Varoitus: Jos laitat rastin ruutuun "Check for bad blocks", tämä tarkistaminen kestää nykyisillä isoilla levyillä kauan!

Linux ei kaipaa primääriosioita, joten ei kannata pakottaa osiota primääriksi.

Jos haluat muuttaa osiota, paina päävalinnassa Edit-nappulaa. Delete luonnollisesti poistaa osion.

Käynnistysohjelma (boot loader)

Käynnistysohjelma, eli boot loader on ohjelma, jolla Linuxin saa käyntiin. Sen asentaminen on välttämätöntä, jos Linuxin haluaa saada käyntiin. Jos jätät tämän asentamatta, tarvitset ehdottomasti käynnistyslevykkeen, että saat Linuxin käyntiin.

Nykyään Red Hatin oletuskäynnistysohjelma on GRUB. Toinen vastaava on Lilo. Mielestäni kyse on lähinnä makuasiasta, kumpaa haluaa käyttää. GRUB taitaa tarjota hieman enemmän konfiguroitavuutta kuin Lilo.

Jos levyillä on muita käyttöjärjestelmiä kuin nyt asennettava Linux, ne näkyvät yleensä automaattisesti asennusohjeman valikossa ja käynnistettäessä voidaan samoin valita haluttu käyttöjärjestelmä.

Add-nappulalla voi tehdä lisäyksen itsekin, jos kyseessä on tilanne, jossa ei ole tunnistamista tehnyt. Aiempien versioiden asennusohjelmat eivät aina tunnistaneet NT4:n olemassaoloa, vaan se piti itse lisäillä valikkoon.

Configure advanced boot loader options-valinnan kanssa kannattaa tarkistaa muutama seikka:

Yleensä käynnistysohjelma laitetaan Master Boot Recordille (MBR), josta kone löytää ohjelman käynnistyessään ja pystyy tarjoamaan käyttöjärjestelmävaihtoehdot. Jos käynnistysohjema laitetaan /boot-osion alkuun, pitää MBR:ssä olla toinen käynnistysohjelma, jolla tämä löydetään.

Verkkokonfigurointi

Linux tunnistaa hyvin koneessa olevia verkkokortteja. Tavanomaisessa tapauksessa niitä on korkeintaan yksi kappale, kuvan esimerkkitapauksessa on löydetty kaksi verkkokorttia:

Jos käytössäsi on jokin tavallisista laajakaistayhteyksistä (ADSL, kaapelimodeemi tms.), ne toimivat yleensä DHCP-protokollalla, joten ei tarvita kuin asettaa yhteyden tyypiksi DHCP, niin verkkoyhteys pelaa yleensä aivan "heittämällä".

Activate on Boot-rasti on tärkeä, jos verkko halutaan toimivaksi aina heti kun kone käynnistetään.

Palomuuriasetukset

Verkon määrittelyn jälkeen tarvitaan palomuurin pystyyn laittaminen, ettei koneeseen tarvitse päästää kutsumattomia viertaita ulkoapäin. Palomuurin päällä pitäminen mahdollisimman tiukkana on erittäin tärkeää myös kotikäyttäjille. Koneeseen päässyt kutsumaton vierailija voi helposti käyttää konetta esimerkiksi murtauessaan muualle tai roskapostin lähettämiseen, sinun nimissäsi tietenkin.

Tehokkaan palomuurin tekeminen on erittäin helppoa. Laitetaan suojaustasoksi High. Sisääntulevasta liikenteestä sallitaan vain ja ainoastaan sellaiset palvelut, jotka tarvitaan. DHCP-protokollan tarvitsee päästää palveluntarjoajan DHCP-palvelimen sisäänpääsy, normaali kotikäyttäjä ei muita tarvitse, esim WWW tarvitaan silloin, jos omalla koneella pyörii webbiserveri, jolta jaetaan sivustoja maailmalle.

Älä laita rastia ruutuun "trusted devices"! Se nimittäin tarkoittaa sitä, että verkko on luotettava, jolloin sen eteen ei tarvitse virittää palomuuria. Sen saa asettaa päälle vain sellaisissa tapauksissa, joissa verkko tiedetään varmuudella luotettavaksi. Tällainen on esimerkiksi kotiverkko, jossa verkkokortin toisessa päässä kiinni oleva kone ei ole mihinkään muuhun verkkoon yhteydessä. Tällöinkin jos koneessasi on kaksi verkkokorttia, varmista, kumpi on yhteydessä internetiin ja kumpi koti/lähiverkkoon.

Kielen valinta

Seuraavassa ruudussa voi valita kielituen halutuille kielille.

Valitsemalla haluamansa kielet mukaan, saa Linuxin valikot ja osan ohjelmista käyttämään tätä kieltä. Näin voi valita vaikkapa suomenkielisen Linuxin.

Aikavyöhyke

Aikavyöhykeasetuksilla valitaa aikavyöhyke ja voidaan määrittää, että kello vaihtaa automaattisesti kesä- ja talviaikaan (rasti UTC-valintaan).

Pääkäyttäjän salasana

Pääkäyttäjä (root) on Linuxissa käyttäjä, joka hallitsee järjestelmää eikä hänellä ole mitään rajoituksia. Pääkäyttäjä luo muut käyttäjät järjestelmään. Älä käytä pääkäyttäjän tunnusta kuin silloin kun pitää tehdä hallinnollisia tehtäviä. Muuta käyttöä varten luo omat tunnukset, joita käytät. Toimi näin, vaikka olisit koneen ainoa käyttäjä.

Autentikointitapa

Seuraavaksi valitaan autentikonintitapa. Jos kone kuuluu osaksi suurempaa tietoverkkoa, on mahdollista, että ko. verkossa käytetään jotain autentikointipalvelinta käyttäjien hallintaan. Tällaisia järjestelmiä ovat esim. NIS (Network Information System) tai LDAP (Lightweight Directory Access Protocol).

Kotikäyttäjälle riittää, kun pitää shadow-passwords ja MD5-passwords-valinnat valittuina. Näistä ensimmäinen tarkoittaa, että salasanat kirjoitetaan /etc/passwd- tiedoston sijasta /etc/shadow-tiedostoon, jonne vain pääkäyttäjällä on lukuoikeus. MD5-salasana taas mahdollistaa maksimissaan 256-merkkiset salasanat. Ilman tätä voi käyttää vain maksimissaan kahdeksanmerkkisiä salasanoja.

Pakettien valinta

Jos olet valinnut jonkun muun asennusvaihtoehdon kuin "Custom", asennusohjelma kertoo, mitä paketteja aikoo koneeseen asentaa:

Accept-nappulalla hyväksytään tämä ja Customize-nappulalla taas päästään itse muokkaamaan pakettilistaa. Näin ollen tosiasiassa se alkuperäinen asennuskokonaisuuden valinta ei vielä sido yhtään mihinkään. Kaikkea voi muuttaa jälkikäteen.

Custom-valinta alussa tai edellisessä ruudussa Customiize-valinnan käyttö antaa ryhmitellyn pakettivalinnan:

Tässä ikkunassa voi valita ohjelmaryhmiä. Luku nimen perässä (esim. 8/11) kertoo, montako ohjelmaa kuinka monesta mahdollisesta on valittuna.

Valinnoista voi havaita, että oletustyöpöytä Red Hatissa on Gnome. KDE:stä kiinnostuneiden tulee itse suorittaa tässä vaiheessa sen valinta.

Ryhmien perästä löytyvällä Details-nappulalla pääsee valitsemaan ryhmään kuuluvien ohjelmien välillä:

Täällä voi ottaa mukaan sellaisia ohjelmia, joita ei ole valittuna ryhmissä sekää poistaa valintoja.

Select individual packages-valinnalla päästään valitsemaan kaikkien levyllä olevien ohjelmien joukosta haluamansta. Jostain syystä tuo "details"-valinta ei näytä kaikkea. Ilmeisesti on haluttu selventää ja yksinkertaistaa valintaa. Onhan levyllä tosiasiassa aika hillitön määrä erilaisia ohjelmia. Kun on tarkemmin tutustunut Linuxiin, voi sitten myöhemmin palata paketinhallintaohjelman kanssa tutkimaan levyn sisältöä.

Jotkut paketit tarvitsevat toisia paketteja toimiakseen. Näin ollen esimerkiksi lisäämällä jonkin ohjelman mukaan asennettaviin ohjelmiin, se saattaa tarvita jotakin kirjastopakettia, jota ei ehkä aiva helposti huomaakaan ottaa mukaan. Näin ollen yksittäisten pakettien valitsemisen jälkeen törmää helposti riippuvuusongelmiin:

Kannattaa valita näistä oletuksena oleva näiden lueteltujen pakettien asentaminen. Nimittäin jos näitä ei asenna, ohjelma ei todennäköisesti toimi.

Valmistautuminen asennukseen

Kun paketit on valittu, tulee väliruutu, jossa ilmoitetaan valmistautumisesta asennukseen. Samalla ilmoitetaan, että lokitiedosto asennuksesta (tekstitiedosto) löytyy asennuksen jälkeen tiedostosta /root/install. Eli siis pääkäyttäjän kotihakemistossa olevasta install-tiedostosta.

Pakettien asentaminen

Nyt seuraa se vaihe, jossa seurataan pakettien valumista koneen kovalevylle:

Kun levyä pitää vaihtaa, ilmoittaa asennusohjelma siitä.

Boottikorpun tekeminen

Pakettien asennuksen jälkeen kysellään boottikorpun tekemisestä. Boottikorpun tekeminen on mielekästä, koska sillä saadaan Linux käyntiin, vaikka asennuksessa tapahtuisikin jotain sellaista, joka estää kunnollisen käynnistymisen.

Boottikorpun voi toki tehdä myöhemminkin, jos luottaa täydellisesti siihen, että Linux käynnistyy...

Näytönohjaimen valinta

Boottikorpun jälkeen valitaan näytönohjain. Itse asiassa Linux tunnistaa hyvin nykyiset näytönohjaimet ja tässä yleensä riittääkin se, että hyväksytään valinta, mitä asennusohjelma tarjoaa.

Monitorin valinta

Näytönohjaimen jälkeen valitaan monitori:

Tämäkin tunnistetaan yleensä aika hyvin, ettei tarvitse muuta kuin hyväksyä valinta. Jos näin ei käynyt, niin sitten pitäisi tietää oman monitorinsa ominaisuudet.

Graafisen tilan valinnat

Tässä ruudussa valitaan käytettävä resoluutio, värisyvyys sekä se, kumpaan tilaan Linux käynnistetään, graafiseen vaiko tekstitilaan.

Valmista!

Nyt asennus on valmis. Enterin painalluksella kone käynnistyy ja tuo valittavaksi asennetun käynnistysohjelman. Muista ottaa romppu pois koneesta!