YUM - pakettienhallintatyökalu

Johdanto

Fedora Core -distribuution mukana tulee pakettienhallintatyökalu nimeltään yum. Yum on tekstipohjainen työkalu, jolla on helppo asentaa uusia paketteja sekä päivittää vanhoja. Yum hallitsee myös riippuvuudet, joten se on hallintatyökaluna huomattavasti parempi kuin Red Hatin ja Fedoran oma rpm-ohjelma, joka ei hallitse ollenkaan riippuvuuksien käsittelyä.

Yum:n löytää osoitteesta http://linux.duke.edu/projects/yum/ ja se on mahdollista asentaa muihinkin rpm-pohjaisiin distribuutioihin.

Käyttö

Yum:n käyttö on varsin yksinkertaista. Kirjaudutaan sisään pääkäyttäjänä (tai komennetaan su - päätteellä). Yum:n komentojen muoto on yksinkertaisesti:

Optiot ovat yum:n toimintaa säätäviä operaatioita, esim:

• -h lyhyt yum:n käyttöohje
• -y vastaa Yes kaikkiin kysymyksiin. Kysymyksiä tulee mm. varmistuksena,halutaanko varmasti asentaa uusi paketti.

Komennoilla taas kerrotaan, mitä halutaan tehdä. Esimerkiksi:

• install asentaa halutun paketin järjestelmään. Tarkistaa samalla riippvuudet ja asentaa paketit, joita tarvitaan.
• check-updates tarkastaa, onko jo koneeseen asennettuihin paketeihin saatavilla uudempaa versiota.
• update päivittää paketit
• list näyttää saatavilla olevat paketit (asennusta varten)
• list installed näyttää asennetut paketit
• remove poistaa asennettuja paketteja

Yum asentaa paketit verkosta. Asennuspaikka löytyy tiedostosta /etc/yum.conf. Sinne voi myös lisätä paikkoja, jos oletusarvoiset paikat eivät riitä. Kun yum:ia käytetään ensimmäisen kerran, se hakee itselleen listadataa paketeista. Sen takia ensimmäinen käyttökerta saattaa joskus kestää varsin pitkään.

Esimerkkejä

Tarkistaa, onko saatavilla päivityksiä. Tuottaa tämänkaltaisen listan:

Name                                Arch   Version                  Repo
--------------------------------------------------------------------------------
bash                                i386   2.05b-34                 updates-released
binutils                            i386   2.14.90.0.6-4            updates-released
dia                                 i386   1:0.92.2-1               updates-released
ethereal                            i386   0.10.0a-0.1              updates-released
gaim                                i386   1:0.74-5                 updates-released
glibc                               i686   2.3.2-101.4              updates-released
glibc-common                        i386   2.3.2-101.4              updates-released
glibc-devel                         i386   2.3.2-101.4              updates-released
...

Ja koska tilanne on, että on päivityksiä saatavilla, komennetaan

jolloin yum noutaa kaikki päivitettävät paketit ja näin käyttöjärjestelmä on jälleen ajantasalla. Laittamalla -y-option mukaan, vastataan "yes" kaikkiin kysymyksiin oletuksena.

Asentaa ohjelman nimeltään abiword koneeseen. Ohjelma pitää luonnollisesti olla olemassa. Kannattaa yum list-komennolla tarkistaa tarkka muoto, jos on epäselvyyttä. Versionumeroita ei yleensä tarvitse erikseen kirjoittaa näkyviin.

Yum ja proxy

Yum osaa toimia myös proxyn läpi. Proxyasetukset voi määritellä tiedostossa /etc/yum.conf.

proxy=http://proxynosoi.te:8080

Proxyn voi määritellä myös komentotulkin muuttujan avulla seuraavasti:

http_proxy=http://proxy.example.com:8080/
export http_proxy

Vanhemmissa yum-versioissa tämä tapa on ainoa toimiva.

Tuohon proxy.example.com:n kohdalle oma proxyn osoite. 8080 on usein proxylle varattu portti, mutta sekin kannattaa tarkistaa.

Pysyväksi tämän saa lisäämällä yo rivit esim. .bashrc-tiedoston loppuun, jolloin ne ovat automaattisesti käynnissä aina kun niitä tarvitaan.

Päivityspalvelin tukossa?

FC:n versiosta 3 alkaen yum:ssa on ollut valmiina lista peilipalvelimista. Jos jokin palvelin tuntuu hitaalta, näppää CTRL-C, jolloin yum vaihtaa palvelinta.

Yum tallettaa asetuksensa /etc/yum.comf-tiedostoon. Siellä on määritelty, mistä Yum hakee päivitettävät tiedostot ja uudet asennettavat paketit. Nämä oletusarvoiset palvelimet ovat aika usein valitettavasti kovin tukkoisia. Sen takia joskus on syytä määritellä vaihtoehtoisia palvelimia, mistä Yum hakee paketit.

Tiedostoon voi lisätä seuraavalla tavalla uusia päivitys- ja asennuskohteita:

[fedora-us-2]
  name=Fedora Core 2 -- Fedora US mirror
  baseurl=http://SERVERNAME/fedora/fedora/2/i386/RPMS.os
[fedora-us-2-updates]
  name=Fedora Core 2 updates -- Fedora US mirror
  baseurl=http://SERVERNAME/fedora/fedora/2/i386/RPMS.updates
[fedora-us-2-stable]
  name=Fedora Linux (stable) for Fedora Core 2 -- Fedora US mirror
  baseurl=http://SERVERNAME/fedora/fedora/2/i386/RPMS.stable

Kohtiin SERVERNAME, valitaan jokin Fedoran peilipalvelimien listassa http://www.fedora.us/wiki/FedoraMirrorList oleva palvelin, esimerkiksi:

[fedora-us-2]
  name=Fedora Core 2 -- Fedora US mirror
  baseurl=http://ftp-stud.fht-esslingen.de/fedora/fedora/fedora/2/i386/RPMS.os
[fedora-us-2-updates]
  name=Fedora Core 2 updates -- Fedora US mirror
  baseurl=http://ftp-stud.fht-esslingen.de/fedora/fedora/fedora/2/i386/RPMS.updates
[fedora-us-2-stable]
  name=Fedora Linux (stable) for Fedora Core 2 -- Fedora US mirror
  baseurl=http://ftp-stud.fht-esslingen.de/fedora/fedora/fedora/2/i386/RPMS.stable

Tässä haetaan saksalaiselta palvelimelta päivitykset. Näistäkin riittää käytännössä kahden ylimmän name- ja baseurl-rivin lisääminen esim. yum.conf:n kohtien [base] sekä [updates-released] alle.

FC3: GPG-avain puuttuu?

Fedora Coren versiossa 3 päivityksen tietoturvaa on lisätty GPG-allekirjoituksella. Tämä ei ole mikään suurempi ongelma, sillä FC3:ssa ovat nämä allekirjoitukset jo valmiina mukana. Ne saa käyttöön seuraavalla komennolla:

Nyt onnistuu tiedostojen päivittäminen turvallisemmin kuin aiemmin.

FC4:ssä tämä hoituu taas automaattisesti.

Jos halutaan käyttää joidenkin muiden paikkojen (repositoryjen) paketteja, tulee näistä erikseen hakea GPG-allekirjoitukset. Miten näistä nouto tapahtuu, löytyy esim. tästä osoitteesta: http://www.fedorafaq.org/#gpgsig.

Graafinen hallintaohjelma - yumex

Yum Extender, eli yumex on graafinen käyttöliittymä yum:lle. Se on vielä Fedoralla jaossa Extras-osuudessa, eli sen voi noutaa esimerkiksi osoitteesta http://fedora.redhat.com/download/. Kehittäjien kotisivu löytyy osoitteesta http://linux.rasmil.dk/cms/. Asentaminen on suositeltavinta tehdä suoraan valmiista RPM-paketista.

Käynnistyessään yumex käy tarkistamassa, onko tullut päivitettäviä paketteja. Jos on, ne näkyvät välittömästi ruudulla:

Rasti ruutuun -toiminnolla voi valita haluamansa paketit asennukseen, jos ei halua kaikkia päivittää. Muuten valitsemalla Select All ja Update, saadaan päivitys aloitettua. Ensiksi päivitys hakee pakettien otsikkotiedot, jonka jälkeen esitetään lista päivitettävistä paketeista:

Tämän jälkeen seuraakin odottelua, että paketit valuvat koneeseen ja asentuvat:

Yumex tuntuu asialliselta softalta, mutta tällä hetkellä (25.9.2005) se on vielä hieman raakile: esimerkiksi GPG-avainten nouto ei vielä toimi, vaan se kaataa yumexin.

Yumexin saa toimimaan proxyn läpi asettamalla proxyasetukset kuntoon yum.conf-tiedostoon:

proxy=http://proxynosoi.te:8080

Tuohon luonnollisesti oman proxypalvelimen oikea osoite.