Sisällys:


Kotisivuilleni

Perusteet

etusivu
hakemistot
ulkoiset muistit
käyttäjät
käyttöoikeudet
sisäänkirjautuminen ja lopetus
käyttäjien lisääminen
Linuxin peruskomennot
syötön ja tulostuksen ohjaus
putket
säännölliset lausekkeet
Red Carpet
tiedostojen purku ja pakkaus
prosessit
johdatus komentoriviohjelmointiin
sudo-ohjelma

Asennus (9.0)

johdanto
asentaminen
asennuksen jälkitoimet
Linux ja Windows samaan koneeseen
Pohdintaa osioinnista

Päivittäminen

pakettienhallinta yum:lla
Haku RPM:stä
up2date

Virittelyä

fontit kuntoon
rullahiiri
lisää levyä koneeseen

Graafinen ympäristö

X Window System
ikkunamanagerit ja työpöytäohjelmat
Gnomen ja KDE:n käyttö

OpenOffice

OpenOffice
asennus
soikko

Verkkoympäristö

NFS
NFS automount
NFS versio 4
Firestarter-palomuuri
isdn:llä nettiin

Mitä uutta sivuilla?

vanhentunutta materiaalia

NFS versio 4


Johdanto, Palvelimen asetukset, Pseudotiedostojärjestelmä, Asiakkaan (client) määritykset

NFS:n uusin versio 4 on suuri edistysaskel verrattuna NFS:n aikaisempiin versioihin. Sen tietoturvaa ja toiminnallisuutta on parannettu. Tosin usein mainitaan, että tämä parannus tuli "liian myöhään" NFS:n kannalta. Joka tapauksessa kyseessä on protokolla, jota kannattaa ilman muuta käyttää aina silloin kun se on mahdollista. "Mahdollista" tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että kernel on vähintään 2.6-sarjaa. Tähän tuli mukaan tuki NFSv4:lle.

Käyttäjän näkökulmasta eroja ei pahemmin ole, ellei parempaa toiminnallisuutta oteta huomioon, konfigurointi sen sijaan poikkeaa huomattavasti vanhempien versioiden konfiguroinnista.

Tämä dokumentti perustuu pitkälti Miles Brennanin sivustoon "Linux Home Server HOWTO", (http://www.brennan.id.au/index.html) ja sieltä sen NFS Version 4 -osuuteen, http://www.brennan.id.au/19-Network_File_System.html#nfs4.

Palvelimen asetukset

Aluksi on syytä tarkistaa, että järjestelmässäsi on NFSv4-valmius.

Komento

rpcinfo -p

kertoo, mitä NFS-versioita järjestelmä tukee:

    100003    2   udp   2049  nfs
    100003    3   udp   2049  nfs
    100003    4   udp   2049  nfs
    100003    2   tcp   2049  nfs
    100003    3   tcp   2049  nfs
    100003    4   tcp   2049  nfs

Ylläolevan perusteella kaikki versiot 2, 3 ja 4 ovat tuetut. Sekä udp- että tcp-protokollilla. Tämän lisäksi seuraavat palvelut pitäisi näkyä mount -l -komennolla:

sunrpc on /var/lib/nfs/rpc_pipefs type rpc_pipefs (rw)
/proc/fs/nfsd type nfsd (rw)

Jos nämä näkyvät, koneesi voi toimia NFSv4-palvelimena. Nyt voimmekin toteuttaa tarvittavat määritykset.

NFS:n versiot 2 ja 3 käyttivät nobody-tunnusta anonyymeissä jaoissa. Nykyisin joissakin distribuutioissa on NFSv4:ää varten toteutettu oma käyttäjänsä, nfsnobody. Tarkista seuraavalla komenolla, onko tällainen käyttäjä olemassa:

grep nfs /etc/passwd

Jos tällä ei tule mitään tuloksia, käytä nobody-käyttäjää seuraavissa määrityksissä nfsnobodyn sijasta.

Seuraavaksi tarkistetaan /etc/idmapd.conf:n sisältö. Siellä pitäisi olla jotakin seuraavanlaista:

[General]

Verbosity = 0
Pipefs-Directory = /var/lib/nfs/rpc_pipefs
Domain = localdomain

[Mapping]

Nobody-User = nfsnobody
Nobody-Group = nfsnobody

[Translation]
Method = nsswitch

Huomaa käyttäjätunnukset nobody-käyttäjille! Jos koneet on määritelty samaan domainiin, sen voi määrittää domain-kohtaan, mutta pienessä verkossa näyttäisi tämäkin toimivan.

Pseudotiedostojärjestelmä (Pseudofilesystem)

Aiemmissa versioissa kaikki jaot käsiteltiin omina yksittäisinä jakoinaan, NFSv4 määrittelee kaikki jaot saman liitoksen kautta. Sen takia järjestelmään joudutaan määrittelemään ns. pseudotiedostojärjestelmä (pseudofilesystem). Tämän alle liitetään kaikki jaot. Esimerkissämme luomme seuraavat hakemistot:

# mkdir /exports
# mkdir /exports/home
# mkdir /exports/opt

Tässä siis jaetaan käyttäjille hakemistot /home ja /opt.

Seuraavaksi määritellään tiedostoon /etc/fstab seuraavat rivit:

/home            /exports/home        none     bind    0 0
/opt             /exports/opt         none     bind    0 0

Tämän jälkeen liitetään nämä tiedostojärjestelmään

mount -a -t none

Nyt näiden tulisi näkyä mount -l -komennolla. Nyt on vielä jäljellä jakojen määrittely. Tässä määritellään, mille koneille jaot näkyvät. Esimerkissämme jaetaan levyt 192.168.0 -alkuisille verkko-osoitteille:

/exports  192.168.0.0/255.255.255.0(rw,insecure,sync,wdelay,fsid=0)
/exports/home 192.168.0.0/255.255.255.0(rw,insecure,sync,wdelay,nohide)
/exports/opt 192.168.0.0/255.255.255.0(rw,insecure,sync,wdelay,anonuid=65534,anongid=65534)

Huomaa ensimmäisen rivin määritys fsid=0. Se kertoo serverille, että tässä on pseudotiedostojärjestelmä, jonka alla on liitettävät hakemistot. opt-hakemisto on lisäksi jaettu siten, että sitä voi käyttää anonyymistikin. Tämä ei tosin ole mitenkään välttämätöntä, se on tässä mukana vain esimerkin vuoksi.

Sitten palvelut uudelleen käyntiin

service nfs restart
service portmap restart

Ja nyt tulisi exportfs -v -komennolla näkyä jaettavina nämä hakemistot ja palvelin olisi valmiiksi konfiguroitu.

Asiakkaan (client) määritykset

Nyt on sitten jäljellä enää työaseman konfigurointi käyttämään aiemmin määriteltyjä hakuja. Luodaan ensiksi hakemisto, johon liitos tehdään. NFSv4:ssä ei liitetä erikseen jokaista jaon hakemistoa erikseen, vaan pseudotiedostojärjestelmän juuri. Tämän alla sitten muut jaot ovat. Esimerkissä toteutetaan seuraavanlainen hakemisto:

mkdir /media/jako

Tämän jälkeen määritellään tiedostoon /etc/fstab tarvittavat määritykset:

palvelin:/ /media/jako nfs4 \
auto,rw,nodev,sync,_netdev,proto=tcp,retry=10,rsize=32768,wsize=32768,hard,intr 0 0

Huomaa, että esimerkissä on kenoviivalla katkaistu rivi! Nämä pitää laittaa ehdottomasti kaikki samalle riville /etc/fstab:ssa! Jako siis tehdään palvelimelta, jonka nimi on tässä esimerkissä "palvelin". Siihen paikalle kirjoitetaan joko palvelimen nimi taikka ip-osoite.

Ja lopuksi annetaan komento

mount /media/jako

Nyt jaon pitäisi toimia.


Alkuun