Linux samaan koneeseen Windowsin kanssa

Yleistä

Kotona yleisin tapa asentaa Linux koneeseen, lienee asennus koneessa jo olevan Windows-käyttöjärjestelmän rinnalle. Tämä onnistuu hyvin helposti, sillä Linuxille riittää tyhjä levyosio koneessa. Levyn ei tarvitse olla edes fyysisesti eri levyn eikä Linuxia tarvitse välttämättä asentaa primääriosiolle, kuten Windows vaatii.

Perinteinen koti-Windows on nykyisin joko Win 98, ME tai XP. Windows ME on todellisuudessa Win98:n päivitys, joten se voidaan laskea samaan kategoriaan. Nämä käyttävät levyn tiedostojärjestelmänään joko FAT:ia tai FAT32:ta. Linux ymmärtää nämä molemmat, joten näitä voidaan lukea ja näille voidaan kirjoittaa Linuxista käsin. Jos kotikoneessa on NT, Windows2000 tai XP, näiden käyttämää NTFS-tiedostojärjestelmää Linux ei kunnolla hallitse, sillä voi ainoastaan lukea NTFS-levyä. Levylle kirjoittaminen on vielä aivan testiasteella. Syy on siinä, ettei MS ole julkaissut mitään tietoja NTFS:n toiminnasta, joten lukukin on pitänyt toteuttaa kokeilemalla ja testaamalla. Muistutettakoon vielä, että vaikka Linuxista käsin pääseekin Windows-osioihin, Windowsit eivät näe Linux-osioita eikä niille voi kirjoittaa Windowsista.

OS/2:n HPFS-tiedostojärjestelmän Linux osaa, joten OS/2:ta voi myös käyttää huoleti samassa koneessa Linuxin kanssa.

Asennusjärjestys

Jos päätetään asentaa Linux jo olemassaolevan Windowsin rinnalle, asennus menisi seuraavalla tavalla:

1. Jos kaikki levyt ovat Windowsin käytössä, tehdään tilaa Linuxille tyhjentämällä jokin osio kokonaan.
2. Windowsin fdiskillä vapautetaan levyosio. Tämä ei ole ihan välttämätöntä, mutta näin varmistutaan siltä, että Windows ei enää käynnistyessään ryhdy etsimään tätä levyosiota.
3. Asennetaan Linux

Tyhjään koneeseen asennettaessa pitää aina Windows asentaa ensiksi. Tähän on kaksi syytä: ensinnäkin Windowsin pitää aina olla levyn primääriosiolla. Näin varmistetaan se, että primääriosioita on vapaana Windowsille. Toinen syy on se, että Windows haluaa välttämättä kirjoittaa kiintolevyn MBR:ään (Master Boot Record), jolloin siellä mahdollisesti majaileva Lilo (Linux Loader) katoaa ja et pääse Linuxiisi kuin käynnistyslevykkeen kanssa.

Jos joskus joudut syystä tai toisesta asentamaan Windowsin uudelleen ja käytät Liloa, tarvitset käynnistyslevykkeen, jolla saat Linuxin käyntiin ja kopioitua Lilon takaisin MBR:ään. Linuxin käynnistymisen jälkeen komennat

jonka jälkeen Lilo on taas paikallaan ja pääset käynnistyksessä valitsemaan, kumpaa tänään käytetään.

Grub:n uudelleenasentaminen käy komennolla

Tuossa oletetaan, että grub sijaitsee ensimmäisen levyn Master Boot Recordissa.

Kaksi käyttöjärjestelmää, miten valitsen toisen?

Kun koneessa on kaksi tai useampia käyttöjärjestelmiä, pitää olla keino valita käyttöjärjestelmien välillä. Käytännössä näitä tapoja on useita: Käynnistyslevykkeen tekeminen, Lilon tai Loadlin-ohjelman käyttö.

Käynnistyslevykkeen tekeminen tapahtuu asennusvaiheessa, kun asennusohjelma sitä kysyy tai sitten myöhemmin sopivalla komennolla. Käynnistyslevykkeen käytössä on vain se ikävä piirre, että tarvitaan aina korppu asemaan, että saadaan kone käyntiin. Itse en pidä tätä kovinkaan kätevänä tapana toimia.

Yleisin tapa valita Linuxin ja toisen käyttöjärjestelmän väliltä on Lilo. Lilo, eli Linux Loader on ohjelma, jolla saat aikaiseksi yksinkertaisen valikon käynnistyksen yhteyteen, josta voit valita käyttöjärjestelmän. Oikeastaan se ei ole valikko, vaan kehote, johon voi kirjoittaa valittavan käyttöjärjestelmän nimen.

Lilo laitetaan asennuksen yhteydessä MBR:ään, jolloin kun koneen käynnistää, saa jotakunkin seuraavanlaisen kehotteen eteensä:

Painamalla TAB-näppäintä, saa valintavaihtoehdot näkyviin. Liloon on yleensä määritelty myös oletuskäyttöjärjestelmä, johon käynnistetään, jos ei tietyn sekuntimäärän aikana valita käyttöjärjestelmää.

Lilolle on myös vaihtoehtoisia käynnistysvalikoita, yksi tällainen on nimeltään grub.

Toinen tapa valita käyttöjärjestelmä on DOS-ohjelma nimeltään LOADLIN. Koska se on DOS-ohjelma, pitää Linuxin valitsemiseksi ensiksi käynnistää kone DOS:iin tai Windowsiin. LOADLIN löytyy ainakin RedHatin rompulta \DOSUTILS-hakemistosta. Se pitää kopioida jonnekin päin DOS/Windows-levyä. Lisäksi pitää kopioida Linuxin ydin eli kernel jollekin LOADLIN:n näkemälle levyosiolle, eli siis DOS/Windows-osiolle. Linuxin ytimen nimi on yleensä vmlinuz, jossa saattaa olla perässä ytimen versionumero. Näin ollen LOADLIN toimii siis näin:

jossa:

• X: on levyasematunnus, jonne Linuxin ydin on kopioitu.
• \vmlinuz on Linuxin ydin, joka on sijoitettuna X:-levyn juurihakemistoon. Voi sille toki alihakemistonkin tehdä.
• root= -parametri kertoo, missä sijaitsee Linuxin käynnistysosio. Tähän tarvitaan juuri sen Linux-osion osoite Linuxin ymmärtämässä muodossa. Jos Linux-osiolla on vain pelkkä juuriosio, tähän annetaan juuriosio. Jos taas on levylle tehty erillinen /boot-osio, annetaan se osio.
• ro taas tarkoittaa, että "read only", vain lukemista varten.

Luonnollisesti tästä voi tehdä bat:n tai vaikkapa kuvakkeen työpöydälle.

Koska DOS-käyttöjärjestelmässä on mahdollista tehdä käynnistysvalikko CONFIG.SYS:n ja AUTOEXEC.BAT:n avulla, voi LOADLIN:in avulla käynnistää koneen siitä Windowsin sijasta Linuxiin.

Linux ja NT

Käytännössä ylläolevat ohjeet toimivat myös NT:ssäkin. Joissain dokumenteissa kerrotaan, että MBR:lle asennettu Lilo saattaisi joissain tilanteissa häiritä NT:n toimintaa. Itse en ole kuitenkaan moista normaalissa peruskäytössä havainnut.

Huom! Windows NT:ssä, 2000:ssa ja XP:ssä voidaan käyttää myös tiedostojärjestelmää NTFS. Tämä tiedostojärjestelmä on suljettu tiedostojärjestelmä eikä Linux sisällä kunnollista tukea sille! Ainoastaan lukutuki toimii kunnolla. Siksi ÄLÄ KOSKAAN KIRJOITA LINUXISTA NTFS-LEVYLLE!

Yleensäkin NTFS-tuki tarvitsee oman kernel-moduulinsa. Sitä ei välttämättä ole kaikissa jakeluissa mukana, muun muassa Fedora- ja Red Hat-jakeluista se puuttuu. Moduuli ynnä muuta informaatiota on saatavilla osoitteesta http://linux-ntfs.sourceforge.net.