Tämän sivuston aiheena on 80-luvun kotimikrot Commodore 64:n kautta katsottuna. 80-luvulla tietokoneet löysivät tiensä koteihin. Kotitietokone eli kotimikro (mikro tulee sanasta mikrotietokone) on nykyään vanhahtava käsite. Sillä tarkoitetaan varsinkin 80-luvun ja 90-luvun alun edullisia henkilökohtaisia tietokoneita, joita myytiin pääasiassa kotikäyttöön. Toisin kuin ammattikäyttöön tarkoitetut tietokoneet, nämä olivat edullisia ja pienikokoisia sisältäen näppäimistön ja keskusyksikön samoissa kuorissa. Silti laskentatehoa oli saman verran kuin vaikka pankin tietokoneissa muutama vuosi aiemmin.
Nykynuorison on vaikea ymmärtää entisaikojen tietokoneita. Niissä ei ollut graafista käyttöliittymää, ei edes hiirtä. Käyttöjärjestelmänä toimi BASIC-tulkki, eli käyttöliittymä oli tekstimuotoinen. Näyttönä käytettiin yleisesti televisiota, mikä olikin tärkeä tekijä kotitietokoneiden markkinoinnissa ja niiden kehityksen yksi perusajatuksista, sillä sellainen löytyi valmiiksi jokaisesta kodista. Kuvan tarkkuus oli nykykoneisiin verrattuna vaatimaton. Tallennusvälineenä oli C-kasettinauha tai levyke, jotka toimivat mallista riippuen ulkoisessa tai sisäänrakennetussa asemassa. Suorittimet olivat tavallisimmin 8-bittisiä ja kellotaajuudeltaan 1 MHz:n luokkaa, eli nykyprosessorit ovat näitä tuhansia kertoja nopeampia.
Kilpailevia kotimikrovalmistajia oli useita. Näitä olivat Commodoren lisäksi esimerkiksi Atari, Amstrad, Oric, Spectravideo, Sinclair ja Sharp. Mallit olivat keskenään yhteensopimattomia. Lisäksi kehitettiin yhteinen laitteistostandardi MSX, johon yhteensopivia tietokoneita tekivät useat valmistajat. Keskinäisen kilpailun myötä jäljelle jäi lopulta vain muutama valmistaja, joiden ympärille peliteollisuus keskittyi. Malleille kehittyi omat käyttäjäkuntansa, jotka kiistelivät laitteidensa paremmuudesta. Commodore hallitsi markkinoita alusta lähtien. Ensimmäistä menestysmalliaan Commodore VIC-20:a seurasi pian Commodore 64 ja muutaman vuoden päästä huomattavasti kehittyneempi 16-bittinen Commodore Amiga -tuoteperhe.
Kotitietokoneiden kultakausi ulottui 80-luvun puolivälistä 90-luvun alkuun. Kotimikroaikakauden voi katsoa päättyneen Commodoren konkurssiin vuonna 1994, sillä kotimikrovalmistajista jäljellä oli käytännössä vain merkittävin valmistaja Commodore, jota vastaan kotitietokoneiden markkinoilla nousi ammatilaitteisiin tarkoitettu IBM PC -järjestelmä.
PC-yhteensopivat tietokoneet yleistyivät kotikäytössä 90-luvulla ja syrjäyttivät perinteiset kotitietokoneet. Taustalla oli osien halpeneminen. Tämä alkoi erään arvion mukaan IBM:n virheistä tekijänoikeuksissa 80-luvulla, mikä mahdollisti halvempien IBM PC -kloonien tuomisen markkinoille, jolloin PC-markkinoiden kasvun myötä osat halpenivat. Commodoren 90-luvun mallit taas eivät enää olleet aikaansa edellä hinnaltaan ja suorituskyvyltään, sillä Commodore oli tuhlannut resurssejaan epäonnistuneisiin malleihin ja kokeiluihin. Sovellusvalmistajien oli tämän jälkeen helppo keskittyä vain yhteen järjestelmään, mikä entisestään vahvisti PC-järjestelmän voittokulkua.
IBM PC -järjestelmään perustuva tietokone Microsoft Windows -käyttöjärjestelmällä varustettuna hallitsee tänäkin päivänä ylivoimaisesti henkilökohtaisten tietokoneiden markkinoita niin kodeissa kuin yrityksissäkin.
Kun verrataan nykyisiä tietokoneita alkuaikojen kotimikroihin, on huomio siirtynyt laitteistosta yhä enemmän siihen mitä sillä voi tehdä. Laitteisto on muuttumassa huomaamattomaksi huomion kiinnittyessä käytettävään sisältöön. Toisaalta nykyiset tietokoneet pilvipalveluineen alkavat muistuttaa entisajan yritystietokoneista tuttua ratkaisua, jossa etäällä sijaitsevaan keskustietokoneeseen ja sinne varastoituun tietoon oltiin yhteydessä tietokonepäätteiden kautta. Ollaan siis tavallaan palaamassa keskus-tyyppiseen malliin, jossa päätelaitteesta käsin käytetään verkon välityksellä pilvessä sijaitsevaa ohjelmistoa ja tiedostoja. Henkilökohtaisessa tietokoneessa siljaitsevia ohjelmia ja tallennustilaa ei enää tarvita. PC onkin henkilökohtainen tietokone -merkityksessä katoamassa. Laite sulautuu enenevässä määrin ympäristöön ja huomio kohdistuu sisältöön.