Asennusohje perustuu RedHat-distribuution 6.0-versioon. Asennuslevykkeiden teko selitetään Asentamisesta-sivulla, jos tarvitset asennuslevykkeitä. Jos tarvitset asennuslevykkeen, laita asennuslevyke sisään ja käynnistä kone levykkeeltä. Näin saat tervetuloa-ruudun, josta enteriä painamalla pääset eteenpäin. Huomaat samalla, että voit valita asennustavan, jos olet kokeneempi asentaja, joten sinun ei tarvitse tehdä kaikkea aloittelijoiden touhuja, jos et haluat. Samalla asennusohjelma ilmoittaa, että tätä levykettä ei voi käyttää enää käynnistyslevykkeenä. Jos siis haluat käynnistyslevykkeen, joudut tekemään sen myöhemmin. Itse asiassa asennusohjelman lopussa saat mahdollisuuden siihen.

Täydellinen RedHatin asennusohje html-muodossa löytyy asennusrompulta hakemistosta /doc/rhmanual/manual/index.htm. Liikkeellä on sellaisia romppuja, joilla index.html on tyhjä tiedosto. Valitse silloin doc000.htm. aloitukseksi.

Kielen valinta

Valitettavasti vanhempien versioiden vitsikästiä "redneck"-valintaa ei ole enää mukana... ;-)

Tässä dokumentissa valitaan kieleksi englanti. Suomea ei ole enää RedHat 6.0:ssa mukana (vaikka se tuossa kuvaruudussa näkyykin).

Näppäimistö

Kun näppäimistö on tässä valittu oikein, se toimii oikein joka paikassa. Enää ei tarvita mitään HOW-TO-tiedostojen selaamista ja asetustiedostojen käsin editointia, jotta näppäimistö toimisi.

Jos tuli valittua väärä näppis, sen voi myöhemmin vaihtaa pääkäyttäjänä /usr/sbin-hakemistossa olevalla kbdconfig-ohjelmalla.

Asennusmenetelmän valinta

• CD-ROM - asennetaan Linux rompulta. Tämä on varmaankin yleisin tapa Linuxin asennukseen. Tämä ohje käy läpi tämän asennustavan.
• kiintolevy. Tällöin koko Linuxin pitää olla kopioituna jollekin kiintolevyosiolle. HUOM! Jos olet käynnistänyt koneen asennuslevykkeeltä, saat näkyviin vain nämä kaksi vaihtoehtoa. Verkkoa vaativat asennusmenetelmät vaativat oman käynnistyslevykkeensä. Senkin voi tehdä aiemmin olleiden ohjeiden mukaan.
• verkosta. Verkkoasennus vaatii palvelimen ip-osoitteen ja siellä olevan hakemiston tuntemista.
• ftp - asennetaan Linux verkon yli joltakin ftp-palvelimelta. Jos linjat ovat hitaat, tämä voi olla hyvin aikaavievä asennustapa.
• http - kuten edellä, mutta asennus tapahtuu www-palvelimen kautta.

Tämän jälkeen asennusohjelma pyytää sinua laittamaan rompun asemaan, jos et ole sitä vielä tehnyt. Jos romppuasemasi on suhteellisen tavallinen ns. ATAPI-asema, osaa asennusohjelma todennäköisesti tunnistaa romppusi oikein. Jos tunnistaminen ei onnistu tai sinulla ei ole ATAPI-asema, asennusohjelma ryhtyy kyselemään sinulta sen typpiä, onko se mahdollisesti SCSI vaiko joku muu.

Tässä välissä on jälleen syytä muistuttaa, että jos sinulla on IDE-liitäntäiset kiintolevyt sekä romppuasema, IDE-tunnukset menevät seuraavasti:

• hda - ensimmäisen IDE-liittimen master
• hdb - ensimmäisen IDE-liittimen slave
• hdc - toisen IDE-liittimen master
• hdd - toisen IDE-liittimen slave

Päivitys vai asennus?

Ohje jatkuu asennuksella.

Asennustapa

Vaihtoehtoja on kolme (lue varoitus, ennenkuin valitset!):

1. Workstation, joka tekee automaattisesti seuraavaa:
• 64 Mt:n swap-osion
• 16 Mt:n /boot-osion, jonne talletetaaan ydin
• loput levystä annetaan / - osiolle.
2. Server:
• 64 Mt:n swap-osion
• 256 Mt:n / -osion
• vähintään 512 Mt:n /usr- ja /home-osiot
• 256 Mt:n /var -osion
3. Custom:
• tämän asennustavan kanssa saat itse valita millaisen osioinnin teet ja mille levylle.

Valitaan siis Custom-asennus ja jatketaan sen kanssa eteenpäin.

SCSI-tuki

Kiintolevyn osiointi

• mille osiolle?
• millä levyllä osio on?
• miten aiot vapaan tilan osioida?
• säilytetäänkö Windows?

Osiointiin (partitiointiin) sinulla on kaksi vaihtoehtoista ohjelmaa: Disk Druid sekä fdisk. Näistä Disk Druid on aloittelevalle käyttäjälle huomattavasti helppokäyttöisempi selkeine valikoineen. Fdisk taas on erittäin tehokas ja varmatoiminen työkalu, mutta sen käyttöliittymä on aloittelijalle hieman hankala. Tämä ohje esittää tässä vaiheessa vain Disk Druidin käytön.

Disk Druid

Disk Druid on varsin  helppokäyttöinen osiointityökalu. Ylhäällä olevassa listassa näet osiot, jotka on jo olemassa. Alla taas on levyt, jotka on käytettävissä. Kenttien välillä voi liikkua tab-näppäimellä.

• Add - lisää osion.
• Edit - muokkaa osiota
• Deletellä poistetaan osio. Huomaa, poisto on lopullinen vasta Ok-napin painalluksen jälkeen!
• Ok:llä hyväksytään tehty osiointi.
• Back-nappulla voi palata ruudun taaksepäin ja hylätä tehdyn osioinnin. Osioinnin muutokset tulevat voimaan vasta  Ok:llä hyväksyttynä. Sitä ennen ne ovat vain työmuistissa.

Jos/kun koneessa ei ole vielä Linuxia, lähdetään luonnollisesti liikkeelle tekemällä uusi osio. Muistutettakoon vielä, että Linux tarvitsi siis ehdottomasti vähintään kaksi osiota: swapin ja juuriosion.

Uusi osio tehdään Add-nappulalla (F1):

• Mount Point -kohdassa kerrotaan, mikä osio tehdään. Jos tehdään juuriosio, kohtaan laitetaan pelkkä juuren merkki, kauttaviiva ( / ) Huomaa! Kun teet swap-osion, tämän kohdan voi jättää tyhjäksi. Osio määritetään swapiksi Type: -valinnalla
• Size - kohtaan määritellään koko. Jos jätetään rasti ruutuun "Grow to fill disk?", osio pyrkii  täyttämään koko vapaan tilan, mitä levyllä on. Näin ollen oletkin size-kohdassa määritellyt todellisuudessa osion minimikoon. Välilyönnillä vaihdetaan valintaa. Huom! Swap-osion kooksi suositellaan 2 * keskusmuistin koko. Toisaalta jos keskusmuistia on vähän (esim. 8 tai 16 megaa), kannattaa määritellä suurempi swap-osion koko. Kuitenkin on muistettava, että yksi swap-osio saa olla korkeintaan 128 Mt. Tosin näitä osioita voi olla useampiakin, jos tarvitaan.
• Allowable Drives: Tällä valitaan, mille levyille osioita yritetään tehdä. Jos esimerkiksi koko hda-levy on todellisuudessa pyhitetty Windowsille, kannattaa välilyönnillä ottaa rasti pois tässä hda:n kohdalta. Näin vältetään varmuudella Windowsin osioihin koskeminen.
• Type: Määrittää, minkä tyyppinen osio ollaan tekemässä. Normaalin Linux-osion tyyppi on "Linux Native" ja swap-osion "Linux Swap".

Jos tehty osio ei mahdu levylle, saat tämän näköisen virheilmoituksen:

Tällöin joudut poistamaan Ok:n painalluksen jälkeen tämän osion listasta (se näkyy omana kohtanaan partitiolistassa) Deletellä. Sitten pitääkin yrittää hieman pienemmällä osiolla uudelleen.

Osioiden numeroinnista

Swap-osion määritys

Välilyönnillä taas valitaan/poistetaan valinta. Kannattaa tarkistaa levy formatoinnin yhteydessä, joten jätä rasti siihen ruutuun. Ok:lla eteenpäin.

Osioiden formatointi

Jos haluat formatoinnin yhteydessä tarkistaa levyn pinnan, laita rasti ruutuun kohtaan "Check for bad blocks during format". (siis menet tab-näppäimellä siihen ruutuun ja painat välilyöntiä ==> rasti ruutuun).

Asennettavien pakettien valinta

Ruudussa on myös valinta "Select individual packages". Tällä valinnalla päästään valitsemaan jokaisen paketin sisältä vain ne ohjelmat, joita halutaan asentaa. Kaikkea paketin sisältä ei siis tarvitse asentaa:

Tässä kuvassa merkinnät ovat seuraavat:

• 'o' merkitsee, että osa ryhmän ohjelmista on valittu
• '*' taas sitä, että kaikki paketit on valittu
• painammalla '--', poistetaan kaikki valinnat osiosta
• '*':llä valitaan kaikki ohjelmat osasta.
• enterillä pääsee valitsemaan paketteja. Sellainen kohta, jossa on '+'-merkki edessä sisältää lisää ohjelmia.

Tässä voi sitten valita vain ne haluamansa ohjelmat.

Huomaa, että koko ajan oikeassa yläkulmassa näet, miten monta megatavua ohjelmia on valittu asennettavaksi.

Mitä sitten käyttäjän tulee valita? Asiaan ei liene mitään yksiselitteistä ratkaisua. Aloittelijat tuppaavat aina asentamaan "varmuuden vuoksi" kaiken, mitä löytyy. Järkevää se ei liene, sillä paketteja voi asentaa jälkikäteenkin RedHatin pakettien hallintaan tarkoitetuilla ohjelmilla. Sen takia ei siitä tule mitään ongelmaa, että joku paketti jääkin tässä vaiheessa asentamatta. Varsinkin aloittelijan kannattaa kuitenkin asentaa ainakin kaikki opasteet, mitä löytyy (man-sivut, how-to-tiedostot jne...). Jos koneesi ei ole verkossa, Apachen ja Samban ynnä muiden verkkoon liittyvien ohjelmien asentaminen tässä vaiheessa ei liene kovin perusteltua.

Jotkut paketit tarvitsevat kunnollisesti toimiakseen muita paketteja. Jos nyt käy niin, että unohdat valita jokun tällaisen paketin, RedHat ilmoittaa sinulle siitä:

Nyt kun jätät rastin ruutuun "Installa packages to satisfy dependencies", RedHat asentaa kaikki tarvittavat paketit koneeseesi.
 

Huomaa, kaikkia paketteja ei ole valittavissa. Se johtuu siitä, että on tiettyjä paketteja, jotka Linux tarvitsee joka tapauksessa, kuten ydin (kernel) sekä jotkut kirjastot.

Nyt olemmekin asennuksen loppusuoralla. Tämän jälkeen RedHat alustaa kiintolevysi ja asentaa valitsemasi paketit. Asennuksen edistymistä voit seurata ruudulta, jossa kerrotaan mm. mitä pakettia ollaan asentamassa, paljonko aikaa on kulunut ja montako megaa ollaan asennettu.

Kun asennus on valmis, suoritetaan viimeistely. Viimeistelyssä määritellään mm. hiiren ja näytön asetukset. Siitä enemmän seuraavassa osassa, asennuksen viimeistely.