Ohjelma voidaan koostaa useammasta erillisestä tiedostosta. Tällöin yhteenkuuluvat funktiot kootaan omiin tiedostoihinsa ja näille tehdään otsikkotiedostot, jotka sisältävät vastaavat prototyypit. Pääohjelma kirjoitetaan omaan tiedostoonsa. Huomaa, että koosteessa on vain yksi main()-funktio.
Voidaan esimerkiksi päätyä seuraavanlaiseen rakenteeseen:
FUN1.H /* FUN1.C:ssä määriteltyjen funktioiden prototyypit */
FUN2.H /* FUN1.C:ssä määriteltyjen funktioiden prototyypit */
FUN1.C /* funktioiden toteutuksia */
FUN2.C /* funktioiden toteutuksia */
PAA.C /* pääohjelma */
*.H -tiedostot voivat sisältää funktioiden prototyyppien lisäksi tarpeellisia
tietotyyppi- ja vakiomäärittelyjä.
*.H-tiedostot ympäröidään seuraavanlaisilla esikääntäjän ohjauksilla, esimerkkinä
FUN1.H:
#ifndef FUN1_H #define FUN1_H /* varsinainen sisältö */ #endif
Näin varmistetaan, että tiedoston sisältö tulee includatuksi tehollisesti vain
kerran, vaikka nimenomainen *.H-tiedosto includattaisiin useassa paikassa.
Kaikkialla, missä tarvitaan *.H-tiedostojen määrittelyjä, pitää tarvittavat
tiedostot includata, esim.
#include "FUN1.H"
Tiedoston nimen ympärillä käytetään lainausmerkkejä silloin, kun tiedosto sijaitsee nykyhakemistossa. Kulmasulkuja "<" ja ">" käytettäessä järjestelmä etsii *.H-tiedostoja erikseen määritellystä include-polusta.
![]() | Projektin koostaminen |
![]() | Projektin kääntäminen ja ajaminen |
![]() | Projektin sulkeminen |