Kun näppäimistö ja hiiri on saatu selville, tervehtii asentajaa yllä oleva tervetuloa-ruutu, jonka jälkeen päästäänkin valitsemaan sitä, mitä kaikkea valitaan asennettavaksi koneeseen. Lue siis ohje ja paina Next-nappulaa, jolloin pääset eteenpäin.

Ensimmäiseksi valitaan asennustyyppi:

Valittavana on kaksi päähaaraa, eli asentaminen (install) ja päivittäminen (upgrade). Päivitys-valinnalla asennetaan Red Hat vanhan Red Hat-version päälle ja asennusohjelma päivittää ohjelmat automaattisesti.

Asentaminen taas asentaa Red Hatin kokonaan alusta alkaen. Tästä voidaan valita kolme vaihtoehtoa:

1. työasema-asennus (workstation)
2. palvelinasennus (server)
3. mukautettu asennus (custom)

Näistä kaksi ensimmäistä tekevät asennuksen asentamalla ennalta määritellyt paketit koneeseen. Kummassakin tapauksessa tulee olla riittävästi vapaata levytilaa, jolle asennus voidaan tehdä. Jos tätä ei ole tarpeeksi, asennusohjelma valittaa aiheesta.

Tästä eteenpäin esitellään mukautettu, eli custom-asennus. Se on kannattavaa tehdä jo senkin takia, että pääsee paremmin näkemään, mitä kaikkea Linuxiin voi asentaa. Lisäksi se on huomattavasti "turvallisempi" asennus, kuin työasema- ja palvelinasennus.

Ensiksi valitaan ohjelma, jolla osiointi tehdään:

Käytössä on siis kaksi osiointiohjelmaa: Disk Druid, joka valikkopohjaisena on todennäköisesti helpompi käsitellä kuin toinen valinta, fdisk. Näistä jälkimmäinen on tosin huomattavasti tehokkaampi ja monipuolisempi osiointityökalu, mutta koska asennuksen yhteydessä ei tarvitse perusasennuksessa luoda kuin kahdenlaisia osioita, niin käytetään tässä ohjeessa asennukseen Disk Druid-ohjelmaa.

Ohjelman ruutu jakautuu kolmeen osaan. Vasemmalla on ohje, oikealla ylhäällä luodut ja olemassaolevat osiot ja alhaalla levyn käyttöaste ja paljonko sitä on vielä vapaana.

Aina, kun jokin käyttöjärjestelmä asennetaan koneelle, pitää kiintolevy osioida. Linux tarvitsee aina vähintään kaksi osiota, juuriosion ( / ) ja swap-osion virtuaalimuistia varten. Vanhemmissa Linux-versioissa swap-osiolla oli maksimikoko 128 Mt ja jos tarvitsi enemmän swap-tilaa, piti luoda useita swap-osioita.

Koska Linuxissa kaikki hakemistot ja osiot näkyvät samassa hakemistopuussa, muiden osioiden määrittäminen tapahtuu määrittämällä jokin näistä hakemistoista (/usr, /home, /var; /boot,...) omiksi osioikseen. Tällöin joutuu arvioimaan sitä, miten paljon todellisuudessa mikin osa tarvitsee tilaa.

Kummallakin tavalla on omat hyvät puolensa. Aloittelijalle ja peruskäyttäjälle riittänee juuren ja swapin määrittäminen. Usean käyttäjän systeemissä voi kenties olla hyödyllistä määritellä /home omaksi osiokseen, jolloin kukaan käyttäjistä ei voi omien toimiensa seurauksena tukkia koko järjestelmää, samoin /var voi olla mielekästä joskus laittaa omalle osiolleen, ettei mikään lokitiedosto tai kirjoitinjono pääse tukkimaan järjestelmää kasvaessaan liian isoksi. Ylipäätänsäkin voisi todeta, että palvelinkäytössä syvemmälle menevä ja tarkempi osiointi on tärkeämpää kuin kotikäytössä.

Uusi osio luodaan disk druid-ohjelmalla painamalla add-nappulaa. Jos jokin olemassa olevan tyhjä osio halutaan muuttaa Linuxin käyttöön, valitaan edit- nappula add:n sijaan. Add-nappulan takaa saadaan seuraavanlainen näkymä:

1. Mount point-kohdassa valitaan hakemisto, joka tehdään. Kolmion takaa löytyy lista mahdollisista levyosioista. swap-osio ei tarvitse mitään mount pointia!
2. Size (Megs)-kohdassa valitaan osion koko megatavuina
3. Use remaining space taas kertoo, käytetäänkö osioon koko jäljellä oleva levytila. Kuvassa nappula on painettuna pohjaan, joten se on valittuna. Yleensä tätä ei kannata käyttää kuin sen viimeisen levyosion kanssa, jolle annetaan jäljellä oleva levytila. Esimerkki: Jos luot yllämainitut osiot swap, /boot ja /, luo näistä juuriosio (/) viimeiseksi ja anna sille loppulevy.
4. Partition type: Tästä valitaan osion tyyppi. Oikeastaan valittavina on kaksi tyyppiä, Linux native ja swap. Millekään FAT-osiolle ei Linuxia kannata asentaa, vaikka periaatteessa se olisikin mahdollista.
5. Allowable drives näyttää koneessa olevat levyasemat, joilla on tilaa asentaa Linux

Jos valitsit edit-valinnan aiemmin, saatava valintaruutu on pääasiassa samanlainen kuin edellä, mutta osion kokoa ei voi muuttaa:

Kun osiot on luotu, ne pitää formatoida, eli alustaa. Disk druidista poistumisen jälkeen saadaan ikkuna, jossa kysytään asiaa:

Yläosassa näkyvät osiot, jotka aikaisemmin tehtiin. Kuvassa molemmat osiot on valittu formatoitaviksi. Sen sijaan "Check bad blocks while formatting" ei ole kuvassa valittuna. Jos tämän valitsee, tarkistetaan levyn pinta formatoinnin yhteydessä. Jos levy on suuri, tämä saattaa kestää hyvinkin pitkään. Toisaalta levyn tarkistaminen formatoinnin yhteydessä lisää yleensä tallennusvarmuutta.

Lilo, eli Linux Loader on ohjelma, joka lataa ja käynnistää Linuxin. Sen asennuspaikkaa kysytään seuraavaksi:

1. Create boot disk-valinta on valittuna. Jos et halua tehdä käynnistyslevykettä, ota tämä valinta pois päältä
2. Do not install lilo-valinnalla voit estää lilon asentamisen. Linuxin saa käyntiin muutenkin kuin lilon avulla, esimerkiksi juuri sillä käynnistyslevykkeellä tai sitten Windowsin kautta loadlin-ohjelmalla. Joka tapauksessa, jos et ole varma, osaatko käynnistää Linuxin muualta, asenna lilo.
3. Install LILO boot record to kertoo sen, minne lilo asennetaan. Vaihtoehtoja on tässä yleensä kaksi: joko ensimmäisen levyn Master Boot Recordille (MBR), tässä /dev/hda tai sitten Linuxin käynnistysosion ensimmäiselle sektorille. Valitsemalla MBR:n asennuspaikaksi, saa aikaiseksi käynnistysvalikon, josta voi valita, mihin käyttöjärjestelmään käynnistetään. Tämä on ainakin silloin perusteltua, kun koneessa on useampia käyttöjärjestelmiä, kuten Windows Linuxin rinnalla.
4. Linear mode-valintaa tarvitaan yleensä vain joidenkin SCSI-asemien kanssa. Jos kiintolevysi näkyivät muodossa /dev/hda - /dev/hdd, koneessasi on IDE-levyt, joten tästä ei tarvitse välittää
5. Kernel parameters-kohtaan voi antaa ytimelle erilaisia käynnistysparametrejä, jos on tarve. Yleensä tähän ei tarvitse laittaa mitään ja näitä voi myös lisätä jälkikäteen, jos niille ilmenee tarvetta.

Alaosan listassa näkyvät valittavissa olevat käyttöjärjestelmät. Kuvan esimerkissä koneessa ei ole kuin Linux, mutta jos koneessa olisi Windows-käyttöjärjestelmä, senkin käynnistysosio näkyisi tästä. Asentaja voi valita, kumpi toimii oletuskäyttöjärjestelmänä, jos ei tehdä mitään valintaa lilon käynnistysvalikossa tai painetaan vain enteriä.

Jos koneessasi ei ole verkkokorttia, voit ohittaa tämän kohdan, sillä tätä ei silloin näytetä, vaan mennään suoraan aikavyöhykkeen valintaan.

Jos koneesi on osa jotain isompaa verkkoa, pitää verkon ylläpitäjältä selvittää arvot, joita voit käyttää. Lisäksi jos on käytössä ns. DHCP-serveri, voit valita sen ja tarvittavat verkkoasetukset haetaan silloin muualta.

Suomen aikavyöhyke on Europe/Helsinki (luonnollisesti!). Sen voi valita joko listasta tai osoittamalla Helsingin kuvasta hiirellä. UTC-valinnalla (ei valittuna kuvassa) saa Linuxin huomioimaan automaattisesti kesä- ja talviajan vaihtumiset.

Aikavyöhykkeen jälkeen tulee vuoroon salasanan antaminen pääkäyttäjälle ja mahdollisuus luoda muita käyttäjiä:

Salasana pitää kirjoittaa sekä kohtaan "password" sekä "confirm", koska salasanaa kirjoittaessa ruudulle tulostuu vain tähtiä eikä käyttäjä näe, mitä hän oikeasti kirjoittaa. Näin vältetään kirjoitusvirheiltä. Jos laatikoiden alla lukee "root password accepted", ovat sanat samat.

Hyvän salasanan kriteereitä:

• tarpeeksi pitkä (vähintään 10 merkkiä - kotikäytössä voi toki käyttää lyhyempiäkin)
• ei ole mikään sana, vaan satunnaiselta näyttävä merkkijono ja sisältää muita merkkejäkin kuin kirjaimia
• vaikea arvata tai tietää. Jos laitoit kuitenkin sanan salasanaksi, sen tulee olla jokin sellainen, joka ei liity sinuun mitenkään

Tässä tilassa voi myös luoda uusia käyttäjiä, niin ei tarvitse käyttää edes ensimmäisellä käynnistyskerralla rootin, pääkäyttäjän salasanaa. Kuitenkin RH 7.0:n asennusohjelmassa on sellainen ominaisuus, että tähän asetetut käyttäjät eivät kuulu users-ryhmään, joka seikka saattaa myöhemmin häiritä. Näin ollen käyttäjät olisi parempi tehdä Linuxin omilla sitä tarkoitusta varten luoduilla ohjelmilla.

Jos nyt kuitenkin päätit luoda käyttäjiä, niin pari seikkaa:

• käyttäjälle pitää antaa käyttäjätunnus, jonka pituus on 1-8 merkkiä. Tällä tunnuksella käyttäjä sitten kirjautuu sisään. Kahdeksan merkin rajoitus on yleinen unix-rajoitus.
• Full name-kohtaan tulee käyttäjän oikea nimi. Tosiasiassa tähän voi kirjoittaa minkä tahansa merkkijonon
• Käyttäjille on syytä tähdentää, että heidän tulee ensimmäisellä kerralla vaihtaa itselleen uusi salasana tässä annetun tilalle.

Seuraavana on vuorossa käyttäjien autentikointimetodin valinta

Jos ajatellaan pelkkää kotikäyttöä, tässä ei tarvitse tehdä mitään MD5- salasanat ja shadow-passwords on jo valittu. Näistä ensin mainittu antaa mahdollisuuden käyttää 256 merkkiä pitkiä salasanoja, ilman valintaa salasanan maksimipituus on 8 merkkiä, eli kunnollisen tietoturvan kannalta täysin mitätön. Shadow passwords- valinta taas kirjoittaa käyttäjien salasanat erilliseen /etc/shadow-tiedostoon sen sijaan, että ne olisivat /etc/passwd-hakemistossa. Koska normaaleilla käyttäjillä on lukuoikeus /etc/passwd-tiedostoon, tämä on tietoturvakysymys.

Joka tapauksessa, kryptattuna ne salasanat siellä /etc/passwd-tiedostossakin ne salasanat olisivat, joten ei niitä sieltä kuka tahansa lukemaan pääse.

NIS, LDAP ja Kerberos ovat sitä varten, että jossain päin verkkoa on palvelin, jolta hallitaan salasanoja. Jos koneesi on verkossa, selvitä verkon ylläpitäjältä, onko jokin tällainen palvelu käytössä. Jos nyt satut itse olemaan se ylläpitäjä, sinun pitää varmaan tällainen palvelin pystyttää, jos haluat sitä käyttää... ;-)

Tässä vaiheessa vasta päästään valitsemaan sitä, mitä kaikkea ohjelmia koneeseen asennetaan. Sitä varten ohjelmat on lajiteltu erilaisiin pääkohtiin, joita seuraavanlaisessa ikkunassa päästään valitsemaan:

Jos haluat käyttää Linuxissasi graafista ympäristöä, pitää valita "X Window system" sekä ainakin jompi kumpi työpöytäympäristö Gnome tai KDE. Aloittelijan kannattaa valita molemmat, jolloin voi testata sen, kumpi omasta mielestään on parempi ja ryhtyä käyttämään sitä. Näiden ympäristöjen lisäksi Linux tarjoaa myös muitakin työpöytäympäristöjä, mutta niistä ei tämän enempää tässä...

Viimeisenä luokkien valinnassa on valinta everything, joka asentaa kaiken kiintolevyllesi. Tämä vaatii, että levyä on vähintään 1.7 Gt eikä ole mielestäni missään tilanteessa järkevä valinta.

Alalaidassa on nappi "Select individual packages". Sillä pääsee valitsemaan jokaisen ohjelman erikseen, mitä haluaa asentaa:

Punainen väkänen paketin kuvan päällä kertoo, että ohjelma on valittu asennettavaksi. Kaksoisklikkaamalla voi valita asennettavat paketit. Alalaidan kuvaus kertoo, mitä kukin ohjelma tekee.

Vaikkei täältä valitsisi yhtään ohjelmaa itse, on tässä valinnassa hyödyllistä käydä, niin näkee, mitä kaikenlaisia apuohjelmia Linux todellisuudessa tarjoaa mukanaan. Tarjonta on todella laajaa!

Kun paketit on valittu, mennään eteenpäin. Tällöin saattaa saada seuraavanlaisen ilmoituksen:

Tämä tarkoittaa sitä, että olet onnistunut valitsemaan jonkin sellaisen paketin, joka kaipailee toimiakseen jotain toista pakettia. Oletuksena on valittu, että tarvittavat paketit asennetaan, joka onkin järkevää.

Pakettien valinnan jälkeen konfiguroidaan X Window System, joka on Linuxin graafinen ympäristö (tai tarkemmin sanottuna palvelin, joka tarjoaa graafisen työpöytäympäristön tarvitsemat palvelut).

Ensiksi määritellään monitori. Jos/kun asennusohjelma tunnistaa monitorisi rajat oikein, se antaa tällaisen kuvaruudun:

Jos alalaidassa olevat horisontaalisen ja vertikaalisen virkistystaajuuden arvot eivät vastaa monitorisi omia, voit tietenkin muuttaa noita. Älä kuitenkaan yritä liian isoilla arvoilla, sillä monitorisi ei niillä toimi.

Monitorin jälkeen päästään näytönohjaimen valintaan:

Taaskin, jos näytönohjaimesi tunnistui oikein, valitut ominaisuudet vastaavat näytöohjaimesi arvoja.

Laittamalla rastin ruutuun Use Graphical login (kuvassa ei valittuna), saat Linuxin menemään suoraan käynnistyessään graafiseen tilaan.

Test this configuration-nappulalla pääsee testaamaan, toimivatko valitut arvot.

Jos haluat määritellä itse ruudun resoluution, kannattaa valita Customize X configuration, jossa pääset itse valitsemaan resoluuion:

Voit valita ruuduista useampiakin resoluutioita. Linuxissa pystyy CTRL-ALT-+ ja CTRL-ALT-- -valinnoilla vaihtamaan resoluutiota lennossa. Kuitenkin valinnat pitää olla samasta värisyvyydestä (8/16/32 bits per pixel)

Testinappulalla voi täälläkin testata resoluutioita, mutta luonnollisesti vain yhtä kerrallaan.

Ja nyt ollaan päästy siihen vaiheeseen, jolloin ne tiedostot alkavat vihdoinkin siirtyä koneesi kiintolevylle:

Tästä ruudusta pääset next-nappulalla eteenpäin, jolloin saat katsella rauhassa, kun pakettien levylle siirtymistä osoittavat indikaattorit liikkuvat:

Paljonko aikaa kuluu, riippuu siitä, mitä määritit asennettavaksi ja kuinka nopea romppuasema on (tai netti- tai verkkoyhteys, jos asennat verkosta).

Jos aiemmin valitsit käynnistyslevykkeen tekeminen (lilo-kohdassa), tarvitset nyt tyhjää levykettä, että voisit sen tehdä. Jos et valinnut, tätä ruutua ei näytetä.

Kas näin! Kun näet seuraanvan ruudun, asennus on valmis:

Eikä se ollut edes vaikeaa, jos sitä vaikeaksi luulit! Nyt vain Exit- nappulan painallus, romppu ulos ja Linux käyntiin. Muistathan vielä muuten rootin salasanan? Tarvitset sitä kohta luodaksesi uusia käyttäjiä.