Ensimmäinen asia ennen asentamista on selvittää laitteiston kokoonpano. Tämä on seikka, joka on tarpeellinen aivan jokaisen käyttöjärjestelmän asennuksessa, ei vain Linuxin. Linux tunnistaa ja hallitsee nykyisin käytännössä yleisimmät oheislaitteet, joten ongelmia ei pitäisi pahemmin tulla. Pahimpia ongelman aiheuttajia ovat ns. Windows only-tyyppiset laitteet, joissa laitteen toimintaan käytetään PC:n prosessoria ja näiden ajurit ovat käyttöjärjestelmäriivppuvaisia. Yleensä näitä laitteita esiintyy kirjoittimien ja modeemien joukossa.

Joka tapauksessa, ainakin seuraavat asiat olisi syytä selvittää:

• Laitteesi prosessori, muistin määrä sekä käytettävissä oleva kiintolevytila. Nämä sen takia, että voit arvioida hieman sitä, mitä koneeseesi asennat. Esimerkiksi graafinen ympäristö vaatii käytännössä vähintään 32 Mt keskusmuistia koneeseen ja satoja megatavuja enemmän kiintolevyä. Toisaalta voisi sanoa, että jos jokin Windows pyörii koneessasi, siinä kyllä pyörii Linuxinkin graafinen ympäristö.
• Kuinka suuria kiintolevyjä koneesi bios tukee? Jokainen käyttöjärjestelmä tarvitsee koneen biosia käynnistyksen yhteydessä sen verran, että käyttöjärjestelmä saadaan käyntiin. Tällöin sen osan, joka käynnistyksessä käyttöjärjestelmästä tarvitaan, tulee sijaita kiintolevyllä biosin näkemällä osalla. Tämän voi varmistaa menemällä tutkimaan käynnistyksessä koneen bios-asetuksia ja katsomaan, minkä kokoisena levy siellä näkyy. Jos bios näyttää levyä vähemmän kuin levyä todellisuudessa on, pitää tämä huomioda asennuksessa. Tästä lisää myöhemmin tässä dokumentissa.
• Näytönohjaimen merkki ja tyyppi sekä muistin määrä. Linux tunnistaa näistä kaikkein yleisimmät, mutta jonkun aivan uuden mallin kanssa saattaa joutua etsimään ajureita valmistajan sivuilta.
• Monitorisi ominaisuudet, eli millaisia resoluutioita ja virkistystaajuuksia monitorisi kestää. Linux osaa nykyisin varsin kiitettävästi nämä asiat selvittää itsekin, mutta varma on aina varmaa.
• Printterin tyyppi. Jos printterisi on ns. Windows only-laite, on hyvin, hyvin todennäköistä, ettet saa sitä toimimaan Linuxissa. Muut printterit saat todennäköisesti toimimaan, vaikkei Linuxiin olisikaan niitä samoja "hienoja" tulostustusmanagereita kuten Windosiin on saatavilla. Esimerkiksi HP:n laserjetit toimivat aivan hyvin jollakin yleisellä HP-ajurilla.
• Modeemisi tyyppi. Osa sisäisistä modeemeista on ns. Win only-modeemeja. Nämä eivät välttämättä toimi Linuxissa, muttta osoitteesta http://www.linmodems.org/ voit käydä tarkistamassa, jos käyttämällesi modeemille olisi olemassa Linux-ajurit. Win only-modeemeja on vain sisäisissä PCI-väylään kiinnitettävissä modeemeissa. Vanhat sisäiset ISA-kortit, samoin kuin ulkoiset modeemit, toimivat Linuxissa varmasti.
• Verkkokortin tyyppi. Jos koneesi on verkossa, tarvitsee tietää verkkokortin merkki ja malli. Tämänkin tunnistaminen on automaattista, jos kortti on joku yleisistä korteista.
• Verkko-osoitteet, nimipalvelin yms. Jos koneesi on verkossa, tarvitaan koneelle verkkoon ainakin ip-osoite ja nimipalvelinten osoite. Kotikoneessa näistä ei yleensä tarvitse huolehtia, ellei omista jonkintasoista kotiverkkoa, johon haluaa koneensa liittää.

Linux asennetaan omalle levyosiolleen, jossa tarvitaan tilaa asennuksesta riippuen 500 Mt - 2 Gt. Aloittelijan kannalta on parempi, että levyä on liikaa vapaana kuin liian vähän; sitäpaitsi ohjelmillekin pitää jättää tilaa. Jotain hyödyllistähän Linuxilla aiotaan kuitenkin tehdä!

Jos levyllä ei ole vapaata tilaa, vaan koko levy on esimerkiksi Windows-käyttöjärjestelmän käytössä, sitä joudutaan tekemään. Se, mitä pitää tehdä, riippuu paljolti siitä, miten olemassaoleva levy/levyt ovat osioitu.

Jos fyysisiä kiintolevyjä on käytössä kaksi, yksinkertaisin ratkaisu on se, että varataan toinen levy Linuxille ja toinen Windowsille. Windows jätetään ensimmäiselle (ensimmäisen ide-liittimen master-levylle) ja Linux asennetaan tälle toiselle.

Jos levyjä on yksi ja levy osioitu useaan osioon, kopioidaan yhdeltä tai useammalta osiolta data muualle ja otetaan nämä osiot Linuxin käyttöön. Tässä kohtaa on kuitenkin syytä varmistaa se, miten koneesi bios ymmärtää levysi. Yleinen vähän vanhemmissa koneissa oleva levyn kokorajoitus on 8 Gt, jota isompia levyjä kone ei ymmärrä. Ja kun käyttöjärjestelmä tarvitsee käynnistymisen yhteydessä biosin näkemän levyosion, pitää tällaisessa tapauksessa tyhjennettävät osiot olla, tai ainakin alkaa tämän rajan alta. Sillä, miten käyttöjärjestelmä näkee levyt, ei ole paljoa tekemistä sen kanssa, miten koneesi näkee levyt. Nykyiset käyttöjärjestelmät kun eivät tarvitse biosin tietoja kuin sen verran, että saavat itsensä käyntiin.

Vanhemmissa Linux-jakelupaketeissa saattaa lisäksi olla mukana lilo (Linux Loader), joka ei näe 8 gigaa pidemmälle. RH 7.0:ssa on jo sellainen versio, jolla ei tätä rajoitusta ole.

Jos levy on yhdessä osiossa, sitä osiota täytyy pienentää. Tähän tarvitaan oma ohjelmansa. Linuxin mukana tulee yksi tällainen ohjelma, nimeltään FIPS. Toinen paljon käytetty ohjelma on nimeltään Partition Magic. Joka tapauksessa, levyllä tulee joka tapauksessa olla tyhjää tilaa niin paljon, että Linux mahtuu sinne. Ja aina, kun levyjen osioiden kokoja mennään muuttamaan, on syytä ottaa ainakin työtiedostoistaan varmuuskopio, ettei vahingon sattuessa hukkaa tiedostojaan. Tässä dokumentissa ei kerrota, miten operaatio tehdään, mutta käytettävän ohjelman käyttöohjeet on syytä lukea huolella.

Osion pienentäminen vaatii yleensä ennen toimenpidettä DEFRAG-ohjelman ajamisen. Tämä ohjelma järjestelee datan olemassaolevan levyn alkuuun ja loppuosa jää tyhjäksi. Kun osiota on pienennetty, saadaan aikaiseksi tyhjää osioimatonta tilaa. Tähän osaan asennetaan Linux. Levyä ei tarvitse osioida Windowsissa, sillä Linuxin osiot ovat kokonaan erilaiset kuin Windowsin osiot.

Linux voidaan asentaa useilla eri tavoilla:

• Rompulta. Varmasti yleisin tapa ja aloittelijalle kenties se selkein
• Verkon yli. Tällöin tarvitaan nopea verkkoyhteys, jonka kautta asennus tapahtuu. Asennusmedia voi siis olla periaatteessa tällöin vaikkapa toisella puolella maailmaa. Tätä ei kannata yrittääkään, jos verkkoyhteys on toteutettu joko modeemilla tai ISDN-linjalla. Nämä ovat aivan liian hitaita tähän operaatioon. Verkon ylitse asennuksessa voidaan käyttää erilaisia verkkoprotokollia:
• NFS - soveltuu käytettäväksi silloin, jos Linuxin asennusmedia on jossain lähiverkon palvelinkoneella
• HTTP - asennus webbipalvelimen kautta
• FTP - asennus ftp-palvelimen kautta.

Tämä dokumentti esittää romppuasennuksen ohjeen. [kenties joskus viitsin kirjoittaa jotain noista muistakin... ;-) ]

Jos laitteesi on on uusi, se todennäköisesti osaa käynnistyä romppuasemalta. Tosin joudut mahdollisesti käymään koneesi BIOS-asetuksissa laittamassa option päälle. Linux-romppu on boottaava romppu, joten voit bootata suoraan siltä. Tällöin et tarvitse DOS:ia tai Windowsia yhtään mihinkään.

Jos koneesi ei osaa bootata rompulta, tarvitset boottikorpun l. asennuslevykkeen. Tähän operaatioon tarvitset joko DOS:ia tai Windowsia. Kummassakin tapauksessa RedHatin asennusrompulta löytyy hakemisto \dosutils, jossa on ohjelma rawrite. Ohjelma kirjoittaa halutun imagen levykkeelle. Rompulta asennettaessa tarvitaan \images-hakemistosta tiedosto boot.img. Huomaa, koko nimi pitää kirjoittaa, kun sitä kysytään homma pelaa näin:

1. käynnistä DOS tai DOS-kehote Windowsissa
2. mene cd-aseman hakemistoon \dosutils
3. käynnistä siellä ohjelma rawrite
4. ensiksi ohjelma kysyy imagea, anna sille X:\images\boot.img (X: on cd-asemasi tunnus! Huomaa, imagen nimi tarkenninta myöten!)
5. sitten ohjelma kysyy kohdetta, jonne image luodaan. Anna siihen A: (levykkeesi)
6. nyt odotat ja ohjelma tekee sinulle käynnistyslevykkeen
7. ohjelma ei ilmoittele mitään, kun se on valmis, kehote vain tulee takaisin. Tästä tiedät, että homma onnistui.

Jos koneessasi on Windows, voit käynnistää asennuksen myös ilman minkäänlaisia asennuskorppuja. Käynnistä kone puhtaaseen DOS-kehotteeseen (vaikkapa boottauksen yhteydessä painat F8-näppäintä ja valitset valikosta DOS-kehotteen). Sen jälkeen mene cd-asemallesi, seuraavassa oletetaan sen olevan D:-asema:

C:\> d:
D:\> cd dosutils
D:\DOSUTILS> autoboot

Yllä esitetty käynnistää AUTOBOOT.BAT-nimisen ohjelman, joka taas käynnistää Red Hatin asennusohjelman.

Nyt voimmekin aloittaa itse asennuksen!

Seuraava: Red Hat 7.0:n asennus.